Minulla on ollut Meyerin scifi-kirja hyllyssäni jo melkein kaksi vuotta - lukematta. En vain ole saanut tartuttua kirjaan sen jälkeen kun sen Hampurin lentokentältä nappasin mukaani.
Nyt kuitenkin vähän aikaa sitten törmäsin kirjasta tehtävän elokuvan traileriin ensimmäisen kerran.
Kirjasta tehtävä elokuva saa ensi-iltansa vasta vuoden päästä, mutta silti traileri sai minut tarmon valtaan. En lähes koskaan mene katsomaan (yliluonnolliseen) kirjaan perustuvaa elokuvaa lukematta kirjaa ensin. Siksi siis kaivoin kirjahyllystäni host-pokkarin esiin ja sukelsin kunnon scifin maailmaan.
Kirjan nimi käännettynä on ilmeisesti Vieras. Minä kuitenkin luin sen alkuperäiskielellään ja -nimellään The Host. Ihan vain siksi, että olin tosiaan pokkarin napannut mukaani aikanaan englanninkielisenä, mutta myös siksi, että ainakin Twilight-saaga on ihan luvattoman huonosti käännetty. Oletin siis, että samaa heikkoa linjaa jatkettaisin Meyerin muunkin tuotannon suhteen.
Tarinassa maailman on ottanut valtaansa vieras avaruudesta tullut kansa, joka kutsuu itseään suoraan käännettynä sieluiksi (souls). Wanderer -niminen sielu on ottanut valtaansa tarinan päähenkilön Melanien. Melanie ei kuitenkaan muiden ihmisten tapaan suostu "pyyhkiytymään" Wandererin tieltä. Melanie täyttää sielun ajatukset omilla muistoillaan tärkeistä ihmisistään, veljestään Jamiestä sekä rakastamastaan miehestä Jaredista. Hän saa ajan mittaan myös Wandererin kaipaamaan näitä ihmisiä ja he yhdessä lähtevät etsimään vielä valloittaja-sieluista vapaita rakkaitaan.
Tällainen mielenvaltaava alien-rotu on ilmeisesti melko yleinen scifi-maailmasta. Mieheke pystyi heti nimeämään sellaisen rodun Stargate-tv-sarjan maailmasta, ja olen itsekin nuorempana lukenut K. A. Applegaten scifi-sarjaa nimeltään Animorphsit, jossa esiintyy myös vastaava valloittajarotu. Kyseiset alienit ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia tässä tarinassa, ja mielestäni piristävän erilaisia.
"Fight or flight.
In desperation, I tried to unlock Melanie, to let her out. I couldn't find the door - my hands were still my own, clutched uselessly around the objects I could never make into weapons.
A noise. A tiny splash as something entered the stream that drained the pool into the latrine room. Only few yards away.
Give me my hands!
I don't know how! Take them!
I started to creep away, close to the wall, toward the exit. Melanie struggled to find her way out of my head, but she couldn't find the door from her side, either."
Stephenie Meyerin tunnistaa nopeasti kirjoittajaksi, vaikka siitä ei olisikaan tietoinen. Päähenkilöhahmo on ärsyttävällä tavalla samanlainen Twilightin Bellan kanssa - äärimmäisyyksiin asti epäitsekäs, ja tarinaan ilmaantuu myös aikaa myöten kummasti tutunoloinen kolmiodraama. Alussa myös minulla särähti kovasti mormoni-Meyerin seksinvälttely; tällä kertaa johtuen päähenkilön alaikäisyydestä vanhemman rakkaansa kanssa. Mitäs väliä sillä, että eletään käytännössä apokalypsen jälkeisessä maailmassa, kun Melanie on vasta 17-vuotias....
Mutta, kaiken kaikkiaan pidin kirjasta kovasti. On kyllä vaikea kuvitella, miten kirjasta saadaan tehtyä mielenkiintoinen elokuva. Kirjassa kun on pitkiä pätkiä, kun ei kauheasti tapahdu mitään, ja lopetusjännitekään ei ole kovin elokuvallinen. Juurikin siis kirja minun makuuni, ei nostata jännitystasoa epämiellyttävän korkealle =D
- susa-li
