Saturday reads

Arkibloggaamiseni tulee olemaan varsin vaihtelevaa, työpäivien jälkeen ajatus ei enää kulje. Viikonloppuihin ajattelinkin siksi suunnitella ainakin yhden vakituisen postausaiheen, tukemaan  muiden vapaapäivien ja iltavuoropäivien tuottamaa sisältöä (toivottavasti). Näin lauantaisin kirjoittelen otsikon mukaisesti kirjoista, jotka sillä hetkellä ovat aktiivisessa luvussa.

Olen tällä hetkellä varsin kammottavan reading slumpin pauloissa. Olen tässä kuussa lukenut kaksi kirjaa loppuun, enkä ole pahemmin edes edistynyt keskeneräisissä kirjoissa. Luen fanfictionia kyllä koko ajan, mutta siltäkin osin vain vanhoja suosikkeja.
Niinpä tämän uuden postaussarjani ensimmäinen osa on enemmänkin toiveajattelua, mutta toivottavasti jotain tulosta syntyy.

Tässä tällä hetkellä eniten mieltäni kiehtovat kirjat.

Tomi Adeyemin esikoisromaani Children of Blood and Bone on ollut ison hypen kohde sosiaalisessa mediassa. Kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty, ja kirjailija sai 7-numeroisen summan kirjasopimuksestaan. Olen lukenut tätä fantasiasarjan ensimmäistä osaa nyt hieman reilun sata sivua, ja vaikuttaisi ettei hype ole turhaa. Tarina on piristävän uuden oloinen, ja Länsi-Afrikan mytologioihin ja maisemiin perustuva fantasiamaailma on sekin mukavan erilainen.

Robert Jordanin eeppisen fantasiasarjan kolmas osa, The Dragon Reborn, on maaliskuun pakko lukea -listallani. Jotta saisin kaikki 15 osaa luettua tämän vuoden aikana, pitäisi kuussa lukea enemmänkin kuin yksi osa, toisin kuin nykyinen tahtini mahdollistaa. Olen lukenut tätä Ajan pyörän osaa 59 sivua...
Pidän näistä kirjoista valtavasti, mutta nämä alkupään osat ovat ikävän hyvin muistissa, joten erityistä vetoa kirjan jatkamiseen ei ole näkyvissä.

Beneath the Sugar Sky on toinen osa Seanan McGuiren Wayward Children -lyhyttarinasarjaa. Ensimmäinen osa oli viimeinen kirja, jonka luin viime vuoden puolella, ja pidin siitä valtavasti. Tarinassa oli sellaista kaunista sadunomaisuutta, jota aikuisten fantasiassa harvoin näkee hyvin toteutettuna. Every Heart a Doorway, kyseinen ensimmäinen osa, voittikin ilmestyttään Hugon, Nebulan ja muita isoja fantasiakirjallisuuden palkintoja.
Tätä kirjaa en ole vielä aloittanutkaan, mutta siinä kun on alle 200 sivua, ja hyllyssä odottaa jo kolmaskin osa, olisi korkea aika ottaa ja lukea eteenpäin.

Becky Albertallin Simon vs. The Homo Sapiens Agenda on parasta mitä olen tänä vuonna lukenut. Parasta, mitä olen hetkeen ylipäätään lukenut. Niinpä tämä kirjailijan toinen kirja, The Upside of Unrequited, on korkealla lukulistallani. Tiedän, että tämä nuortenkirja olisi nopealukuinen, kunhan tarina imaisee mukaansa. Ensimmäiset 16 sivua eivät sitä vielä tehneet, kun kirjaa aloitin pari viikkoa sitten.

Jos kaikki nuo mielenkiintoiset ja/tai helppolukuiset kirjat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, on minulla odottamassa myös kolme erilaista sarjakuvaa.

The Sandman kokonaisuudessaan, 10 osaa, on ollut lainassa ystävältäni jo vuodenvaihteesta asti. En ole edelleenkään lukenut edes ensimmäistä osaa.

Monstressin toinen osa löytyi kirjastosta. Taide tässä sarjassa oli niin upeaa, että jatkaa on pakko tarinan raskaudesta huolimatta.

Lisäksi mustana hevosena on myöskin ystävältä lainassa oleva Superman: Red Son -sarjakuva, joka kertoo vaihtoehtotodellisuuden Supermanin tarinasta; jos supersankari olisikin pudonnut Neuvostoliiton alueelle Yhdysvaltojen sijaan.

Helmikuun luetut

Ihana vapaapäivä töistä, nyt on aikaa ja energiaa jatkaa eteenpäin kuluvan vuoden läpikäymistä. Seuraavana helmikuun lukemiset.

Helmikuussa lukemiseni jäi huomattavasti tammikuuta heikommaksi. Sen lisäksi, että luin vain viisi kirjaa, niistä kaksi olin lukenut jo aiemmin ja kaksi olivat sarjakuvia. Eli todellisuudessa TBR-listani lyheni vain yhdellä kirjalla (sarjakuvat ovat tämän vuoden tavoitteissani, mutta en pääsääntöisesti osta sarjakuvia omaksi. Rahaa menee jo muutenkin liikaa kirjoihin, joten sarjakuvani haen kirjastosta tai lainaan ystäviltä.).
Helmikuussa luin yhteensä 2 138 sivua viidessä kirjassa. Suosikkini lukemistani oli A Court of Mist and Fury, heikoin teos oli Crown of Midnight.

Luetut kirjat 

Sarah J. Maas
Crown of Midnight 

Tämä on Throne of Glass -sarjan toinen osa. En erityisemmin pitänyt ensimmäisestä osasta viime vuonna, mutta monet sarjan fanit ovat sitä mieltä, että ensimmäinen osa on sarjan heikoin kirja, joten päätin antaa sarjalle vielä toisen mahdollisuuden. Crown of Midnight olikin selkeästi parempi, tarina sai lisää ulottuvuutta ja päähenkilön hahmo syventyi eikä ärsyttänyt läheskään niin paljon kuin ensimmäisessä kirjassa. Maasin toinen sarja on yksi suurimpia suosikkejani, joten myös siksi TOG kutittelee mielessäni jatkuvasti. Myös kolmas kirja löytyy jo Kindle-kirjoistani toisen kirjan perusteella hankittuna.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Sarah J. Maas 

A Court of Mist and Fury 

Edellisen lukemiseni jälkeen tuntui vain luonnolliselta lukea suosikkikirjani Maasilta uudelleen. Tämä oli nyt kolmas koko kirjan lukukertani ACOMAFille, ja edelleen tarina vain toimii. Sarjan ensimmäinen osa ei ollut niin erityinen, mutta tämä kirja! Kirjan alussa aina huomaan kirjailijan heikkoudet ja ärsyttävätkin maneerit, mutta sitten tarina imaisee mukaansa ja huonot puolet unohtuvat. Tämä maailma ja sen hahmot ovat vain niin täydellisiä. Ja Feyren kasvutarina, selviytyminen traumoistaan eteenpäin on upea. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Marjani Satrapi
Persepolis 2: Kotiinpaluu

Persepoliksen toinen osa löytyi kirjastosta ensimmäistä palauttaessani, joten päätin jatkaa tarinaa. Toinen osa oli mielestäni ensimmäistä parempi, lapsinäkökulman muuttuessa teiniin ja nuoreen aikuisuuteen teki tarinan kerronnalle hyvää. Mielenkiintoinen katsaus Lähi-Idän poliittiseen vallankäyttöön.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Sarah J. Maas

A Court of Wings and Ruin

ACOTAR-sarjan neljäs osa ilmestyy toukokuussa, joten tuntui vain luonnolliselta jatkaa uudelleenluku-urakkaa, ja lukea kolmas osa nopeasti toisen osan perään. A Court of Wings and Ruin on heikompi kuin toinen osa, mutta tarina toimii. Ensimmäisellä kerralla tätä lukiessani luin sen päivässä, nyt rauhallisempi lukutahti teki hyvää perspektiiville. Feyren ja Rhysin kanssakäyminen oli toimivampaa kuin muistin ensimmäiseltä lukukerralta, odotuksien poistuminen paransi näkökulmaani. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Marjorie Liu & Sana Takeda
Monstress, vol 1: Awakening 

Tämä sarjakuva on ollut esillä booktubessa lähiaikoina, kolmannen voluumin ollessa ehdolla Booktube SFF awardseissa. Kaksi ensimmäistä löytyivät Satakunnan kirjastojen valikoimista, joten päätin tutustua.
Tarina ei ole niinkään erityinen, mutta taide! Art deco -tyylinen maailman ilmaisu on jotain käsittämättömän kaunista, hieman kammottavasta tarinastakin huolimatta. Rajummat kohdat muistuttavat minua Akirasta, mutta rauhallisemmat hetket ovat jopa unenomaisia ja yksityiskohdat upeita. 
Melko raskasta luettavaa, joten toinen osa jäi myöhemmin luettavaksi.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Tammikuun luetut

Kiriäkseni kohti tätä päivää, postaan nyt tiiviissä tahdissa alkuvuoden lukemiseni, jatkaakseni sitten reaaliajassa. Aloitetaan siis tammikuusta.

Tammikuun aikana luin loppuun asti seitsemän kirjaa. Suosikkini kuukauden kirjoista oli Simon vs. The Homo Sapiens Agenda, heikoin Shockaholic. Sivuja lukemissani kirjoissa oli yhteensä 2 199.

Luetut kirjat

Marjani Satrapi
Persepolis: Iranilainen lapsuuteni

Aloitin tämän vuoden lukemalla sarjakuvaromaanin, joka löytyy useilta suosituslistoilta. Satrapin tarina sijoittuu 1980-luvun Iraniin vallankumouksen aikoihin. Tarina on omaelämäkerrallinen ja nimensä mukaisesti kertoo päähenkilön lapsuudesta Iranissa, turhia kaunistelematta. Taide on hyvin yksinkertaista, mutta sopi tarinan tyyliin.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Emma Mills

Foolish Hearts

Sain tämän YA-kirjan joulukuun Owlcrate-laatikossa, joten se pääsi varsin nopeasti lukuun hyllystäni. Foolish Hearts oli mukavan kevyt high school -tarina, sijoittuen teatteriharrastajien maailmaan. Vaikka en ole ikinä itse ollut kiinnostunut teatteriharrastuksesta, oli päähenkilö samaistuttava ja erityisen hyvin toimivat hahmojen välinen kanssakäyminen ja dialogi. Positiivinen lukukokemus kaiken kaikkiaan, ja riittävän kevyt yhden istunnon luvuksi. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Robert Jordan 
The Eye of the World

Ajan Pyörien luku-urakkani alkoi heti tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta ensimmäisen kirjan sain loppuun 12. päivä, vajaan kahden viikon joka välissä lukemisen jälkeen. Olin unohtanut kuinka raskasta luettavaa tällainen klassisen eeppinen aikuisten fantasia onkaan. Mutta samalla silti niin nautinnollista! Sarja on kestänyt aikaa hyvin, ja olen varma että se tulee pysymään kestosuosikeissani. Rand on toimiva päähenkilö, vaikka Perrin onkin yhä suosikkini.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Stephen Chbosky

The Perks of Being a Wallflower

Tämä nuortenkirja saa osakseen tasaista hypeä, vaikka on ilmestynyt jo vuosia sitten. Itse tartuin tähän ensisijaisesti elokuvan takia, kirjaan pohjautuva elokuva oli yksi viime vuoden suosikkejani. Kirja oli valitettavasti pettymys. Siinä oli paljon hienoja ajatuksia ja kauniita kohtia, mutta kokonaisuutena ärryin päähenkilön naiiviuteen ja suurimmaksi osaksi puhtaasti pitkästyin. Onneksi kirja oli lyhyt, niin jaksoin kahlata loppuun asti. 

Annoin tälle kirjalle 2,5 tähteä. 

Becky Albertalli 
Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran luin Simonin tarinan loppuun 18. tammikuuta, olen lukenut tämän kirjan jo kolmasti. Kertoo ehkä jotain siitä, kuinka paljon pidin tästä! Nuorten kirjoissa on tietynlaista hyvän mielen henkeä, ja kun tunteet pyörivät täysillä ovat huiput sitäkin koukuttavampia. Simonin hahmo, kuten myös hänen koko ystäväpiirinsä, ihastutti ja tempaisi mukaansa lähes alkuhetkistä asti. Tarinassa oli myös yllätyksellisyysttä samaistumisen hetkien lisäksi, en loppuun astikaan arvannut kuka Simonin salaperäinen mailikaveri onkaan. 
Annoin tälle kirjalle 5 tähteä.

"I take a sip of my beer, and it's - I mean, it's just astonishingly disgusting. I didn't think I was expecting it to taste like ice cream, but holy fucking hell. People lie and get fake IDs and sneak into bars, and for this? I honestly think I'd rather make out with Bieber. The dog. Or Justin. Anyway, it really makes you worry about all the hype surrounding sex." 

Carrie Fisher 

Shockaholic

Fisherin viimeiseksi jäänyt kirja, The Princess Diarist, oli yksi viime vuoden mielenkiintoisimmista lukemistani kirjoista. Samaa ei voi valitettavasti sanoa tästä hänen aiemmasta tuotoksestaan. Shockaholic oli melko puhdasta ajatuksen virtaa, ilman mitään suoranaista juonta. Teema jäi vajavaiseksi ja aikajana hyppi häiritsevästi. Muutamia mielenkiintoisia hetkiä, mutta kiertoon lähti lukemisen jälkeen. 

Annoin tälle kirjalle 2 tähteä. 

Ursula K. Le Guin
Maameren velho

Le Guinin poismeno palautti mieleeni vanhan rakkauteni Maameren tarinoita kohtaan. Kaivoinkin hyllystäni rakastetut kappaleeni, ja luin ensimmäisen osan ensimmäistä kertaa vuosiin. Le Guinin kirjoitustyyli on valtavan kaunista ja ajatuksia herättävää. Päähenkilön kasvu jo ensimmäisen kirjan aikana on huikeaa, ja Ged on ilahduttavan monitahoinen hahmo.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Coffee book tag

Youtuben kirja-vloggaajilla liikkuu säännöllisesti erilaisia kiertohaasteita. Tuorein niistä taitaa olla tämä kahviin teemoitettu kirjahaaste, jonka bongasin erään suosikkini, TheBookHoarderin kanavalta.

Black: Name a series that's tough to get into but has hardcore fans.

Eli mustalle kahville pitäisi nimetä kirjasarja, johon on vaikeaa päästä sisään, mutta jolla on todellisia faneja. Tällä hetkellä ajankohtaisin tähän sopiva on minulla juuri luvussa oleva, jo hetken luvussa ollut, The Throne of Class Sarah J. Maasilta. Rakastin Maasin toista, uudempaa, sarjaa, mutta tähän en vain pääse sisälle. Olen nyt sarjan ensimmäistä kirjaa lukenut 20 prosenttia (Kindle-sovelluksessa), ja ei vaan tunnu lähtevän. Isoin ongelma tuntuu olevan, että päähenkilö Celaena on vain käsittämättömän ärsyttävä.
Mutta fanijoukko on sankka, ja intohimoinen! Joten olen päättänyt tämän kahlata läpi. Eräs arvostelija sanoi, että sarja paranee toiseen osaan, mutta vaikea kuvitella miksi tarttuisin kakkoseen jos ensimmäinen ei yhtään parane...

Peppermint mocha: Name a book that gets more popular during the winter or a festive time of year. 

Piparminttukahvin yhteyteen pitäisi nimetä kirja, joka lisää suosiotaan joulusesongin ympärillä. Itselleni tutumpia ovat kirjat, joita haluan aina lukea kesäisin. Joulun aikaan vuoden tavoitteet ovat yleensä jo täynnä, joten silloin on mukava ottaa uudelleen lukuun suosikkeja. Ei myöskään vaadi niin suurta keskittymistä vaikkapa sukuloinnin lomassa.

Hot chocolate: What is your favourite children's book?

Kuumaan kaakaoon liitetään suosikki lastenkirja.
Roald Dahlin kirjat, ja niistä ehkä ykkösenä Matilda. Kävimme juuri sisareni kanssa läpi lapsuuden kotini ullakkotiloja, ja tämä oli yksi (monista) kirjoista, joka ei lähtenyt kirpputorille. Myös esim. Astrid Lindgrenin kirjat tulevat aina olemaan minulle tärkeitä, mutta Matilda päätyy säännöllisesti uudelleen luettavakseni. Bibliofiilien vakiosuosikki varmaankin.

Double shot of espresso: Name a book that kept you on the edge of your seat from start to finish. 

Tuplaespresson yhteyteen kirja, joka piti otteessaan alusta loppuun. Viimeisin kirja, jonka ahmaisin liki yhdellä istumalla, oli varmaankin uusin Harry Potter, eli näytelmäkäsikirjoitus Harry Potter and the Cursed Child. Tämä on jakanut runsaasti mielipiteitä, tuntuu että enemmän olen nähnyt negatiivista palautetta. Itselleni tämä oli kuitenkin tervetullut paluu rakkaaseen maailmaan ja suosikkihahmojen pariin. Pidin myös suunnattomasti uusista hahmoista Albuksesta ja Scorpiuksesta.
En ensin ajatellut ostaa kirjaa lainkaan vielä tämän vuoden puolella, ensi vuonna sitten kun tulee jotain hienoja keräilijäpainoksia. Mieli muuttui kuitenkin, kun katselin videoita ensireaktioista ja luvuista. Marssin saman tien lähikirjakauppaan, palasin opuksen kanssa kotiin ja aloitin sen saman tien. Viimeiset 60 sivua luin iltavuoron tauoilla töissä, kun ei ihan ehtinyt aiemmin =D

Starbucks: Name a book you see everywhere

Starbucksin nimeen tulisi yhdistää kirja, jonka näkee joka puolella. Voi kun niitä Starbucksejakin näkisi tässä maassa enemmän... Tähän kohtaan tulee kyllä myös Sarah J. Maasia. Nimittäin se toinen sarja häneltä, erityisesti se sarjan huikea toinen osa, A Court of Mist and Fury. Kirja on pyörinyt bookstagramissa jatkuvasti, Facebookin kirjaryhmissäni tätä ostetaan ja suositellaan päivittäin, ja nyt sarja on myös vallannut Twitterin, kun eilen julkistettiin trilogian viimeisen osan nimi, A Court of Wings and Ruin. Ilmestyy toukokuun toinen päivä 2017!
Jos jokin uusi fantasiasarja tulisi suomentaa, niin se on tämä, ei tarvitse edes miettiä. Ja se tulisi tehdä hyvin!

That hipster coffee shop: Give a book by an indie author a shoutout

Hipsterikahvilaan pitäisi sijoittaa indie-kirjailijan teos, antaa niillekin näkyvyyttä. Tilasin kesällä Indiebox Now! subscription boxin kertaalleen. Siinä tuli mukana kaksikin indie-kirjailijoiden kirjaa, mutta en ole kumpaakaan vielä lukenut. Mielenkiintoisilta kyllä kuulostivat, mutta jääneet ainakin toistaiseksi hyllyyn pyörimään. Jossain vaiheessa palaan kyllä tähänkin teemaan!

Oops! I accidentally got decaf: Name a book you were expecting more from. 

Vahinko-kofeiinittoman kahvin yhteyteen kirja, jota kohtaan oli korkeat odotukset, mutta pettymys tuli. Tähän sopii täydellisesti V. E. Schwabin A Darker Shade of Magic. Olin kuullut kirjailijasta paljon hyvää, ja kesän Owlcratessa tuli kirjailijan young adult -teos, This Savage Song, joka oli huikea. Niinpä syntymäpäivieni kunniaksi tilasin kirjailijan eniten kehutusta sarjasta kaksi ilmestynyttä osaa, ja vieläpä kovakantisina! Olen nyt lukenut tuon yllämainitun ensimmäisen osan, ja oli kyllä pettymys. Maailma oli mielenkiintoinen, mutta hahmoista en kiinnostunut ja tarinakin oli vähän meh. Jotenkin kaiken kaikkiaan fantasia jäi minulle todella etäiseksi, ja todella yritin sitoutua kirjaan. Jossain vaiheessa kyllä tartun toiseenkin osaan, kun se tuolla hyllyssä odottaa, toivottavasti se yllättää positiivisesti.

The perfect blend: Name a book or series that was both bitter and sweet but ultimately satisfying. 

Tähän kohtaan pääsee esille toinen tämän vuoden suosikkikirjoistani, Naomi Novikin Uprooted. Kirja on itsenäinen fantasiateos, joka perustuu venäläiseen satutarustoon. Ensi alkuun vähän ihmetytti, erikoiset hahmonimet ja paikat pyörivät kielellä, ja kirja lähti varsin hitaasti liikkeelle. Juonen käänteet olivat myös jotain aivan erilaista, kuin ennakkoon odotin. Mutta, kuten mainitsin, Uprooted päätyi yhdeksi tämän vuoden suosikkiluvuistani.
Ja kaipaan usein enemmän itsenäisiä, laadukkaita romaaneja. Vaikka aina harmittaa, ettei ole enempää luettavaa, toisaalta itsenäiset teokset ovat parhaimmillaan kauniin eheitä kokonaisuuksia.

“It comes, I suppose,” I said thoughtfully, speaking to the air, “of spending too much time alone indoors, and forgetting that living things don’t always stay where you put them.” 

Cassandra Clare: City of Bones (Mortal instruments 1)

Niin pitäisi lopettaa young adult -kirjojen lukeminen. Nyt useamman kerran jo käynyt niin, että kirja on ihan jees, tarpeeksi jees että se tulee luettua loppuun, ja aloitettua jatko-osakin. Ja sitten siinä vaiheessa tajuaa millaista sontaa sitä on tullut luettua.

City of Bones on ensimmäinen osa viisi-osaista Mortal Instruments-sarjaa. Kirjailija Cassandra Clare on ollut tuottelias kirjoittaen muitakin sarjoja, mutta törmäsin arvosteluissa useisiin plagiointisyytteisiin.

Tartuin Luukaupunkiin törmätessäni tähän uuteen "ilmiöön" elokuvajulisteen muodossa. Kirjasta on tulossa elokuvaversio tämän vuoden elokuussa, ja ainakin traileri vaikuttaa todella lupaavalta. Ehkä elokuva on saanut osakseen karsintaa, jota kirja ei valitettavasti ole kokenut.

Päähenkilö on 15-vuotias Clary, tyttö joka ei olekaan niin tavallinen teini kuin luulee. Nopeasti Clary ja hänen paras ystävänsä Simon joutuvat tempaistuksi New Yorkin yliluonnollisiin kerroksiin, joissa riehuvat demonit, niiden metsästäjät sekä lukuisat muut olennot.

Kirjassa ärsyttävää alusta asti on, että mitään ei selitetä kunnolla. Ensimmäiset sata sivua kuluivatkin turhautuneessa tilassa, kun kovasti paljon tapahtuu ja ilmaantuu uusia hahmoja, mutta mitään ei vieläkään kunnolla ymmärrä. Kun asioita sitten vihdoin aletaan selittää, se tapahtuukin juurta jaksain, niin että omaa ajattelua kirja ei sitten vaadikaan enää lainkaan. Dialogi on hieman ontuvaa siinä mielessä, että ei kukaan ikinä sano oikeasti noin! Huumori on sarkastista, kevyesti hymäyttävää, mutta siihen se jää. ...Nyt kun arviotani tutkin, ihmettelen miten edes sain kirjan kokonaan luettua =D Ja olen huolestunut tulevaisuudestani, sillä kun osti kaikki viisi kirjaa kerralla Kindlenä, sai kaksi ikään kuin kaupan päälle.

Yhteenvetona: Vetovoimainen kirja, joka sitten loppujen lopuksi onkin vähän pettymys toista kirjaa aloittaessa. Mutta ehkä tästä saadaan hyvä elokuva (niin kuin uskottelin Beautiful Creaturesin kohdalla. Oh well.)

- susa-li

Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Creatures

There were no surprises in Gatlin County.
We were pretty much the epicenter of the middle of nowhere.
At least, that's what I thought.
Turns out, I couldn't have been more wrong.
There was a curse.
There was a girl.
And in the end, there was a grave.

Helmikuussa elokuviin pyörähtävä Beautiful Creatures perustuu kirjaan, kuten elokuvan trailerissa ystävällisesti kerrotaan. Tästä uudesta ilmiöstä kiinnostuneena ostin pokkarin, ja lukaisin läpi välipäivinä. Ja Beautiful Creatures on... ihan kiva. 

Näin Goodreads kertoo kirjan juonesta: Lena Duchannes is unlike anyone the small Southern town of Gatlin has ever seen, and she's struggling to conceal her power and a curse that has haunted her family for generations. But even within the overgrown gardens, murky swamps and crumbling graveyards of the forgotten South, a secret cannot stay hidden forever.

Ethan Wate, who has been counting the months until he can escape from Gatlin, is haunted by dreams of a beautiful girl he has never met. When Lena moves into the town's oldest and most infamous plantation, Ethan is inexplicably drawn to her and determined to uncover the connection between them.

Vasta kun sain kirjan luettua, ja aloittelin toista osaa (sarja on neljäosainen), ymmärsin mikä kirjassa niin paljon ärsytti. Ymmärsin, että kirja tuo mieleeni Twilightin, käänteisillä sukupuolirooleilla. Tarina kerrotaan Ethanin näkökulmasta, joka on tavallinen ihmispoika. Joka ihastuu angstaavaan noitatyttö Lenaan, jonka mielestä heidän ei tulisi olla yhdessä. Yhdessäolo on Ethanille vaarallista, mutta kaikenvoittava rakkaus jne jne. Ihmettelenkin miksi samankaltaisuuden hoksaamiseen meni näinkin kauan. 


Lisäksi toinen osa lähes tulkoon aloittaa uudelleen saman tarinan kuin ensimmäinen osa. Tässä vaiheessa jätinkin toisen osan kesken. Jos joku on selvinnyt koko sarjan läpi, saa kertoa onko saaga oikeasti lukemisen arvoinen. Ensimmäinen osa oli nimenomaan ihan kiva, kirjan luki sujuvasti ja aika nopeasti, tarina imaisi mukaansa. Vasta toisessa osassa alkoi todella ärsyttää.

Matkamuistoja New Yorkista

Teimme häämatkan hengessä miehen kanssa 7 päivän matkan New Yorkiin. Tuliaisina kannoin itselleni kotiin 8 uutta kirjaa =D

Ensin esittelyyn ne tyylikkäimmät. Paikallisilta joulumarkkinoilta löytyneen kierrätystaide-Alienin vieressä patsastelevat kenties kirjahyllyni tyylikkäimmät teokset.

Barnes & Noblesilta löytyi iso esittelypöytä klassikoita uusissa tyylikkäissä kansissa, metallisilattuine sivuineen. Valinnanvaikeus iski, mutta loppujen lopuksi kotiin lähti kauhukirjallisuuden uranuurtaja Edgar Allan Poen sekä scifikirjallisuuden uranuurtaja H. P. Lovecraftin kokoelmat. Kummaltakaan en ole lukenut aiemmin kuin lyhyimpiä novelleja tai Poen tapauksessa runoja, joten tulen varmasti viettämään monia rattoisia hetkiä tutustuen herrojen tuotantoon.

Ja sitten niitä muita löytöjä, jotka mahdollisesti saavat myöhemmin tarkempaa esittelyä. Etualalla ovat kaksi Young Adult -romaania, joita olen tänä syksynä kuluttanut e-kirjamuodossa. On vain kivampaa lukea monta kertaa luettuja kirjoja paperiversioina, suosikkikohdat aukeavat lähes itsestään.

HBO:n kaupasta löytyi tyylikäs Trueblood-keittokirja, täynnä mielettömiä etelävaltioiden klassikkoreseptejä. Yhtä lailla kuin pidän muistakin kirjoista, olen addiktoitunut keittokirjoihin. Ruuanlaitto ja leivonta on mukavaa, ja joskus on netin sijaan hauska hakea uusia reseptejä perinteisesti kirjasta.

Keittokirjan alta pilkottaa Harry Potter Exhibitionin esittelykirja. Turistiviikkomme kohokohta minulle oli ehdottomasti Discovery Times Squarella näytillä oleva Potter-elokuvien propseista kasattu näyttely. Näyttelyssä ei saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta onneksi mukaan sai ostaa tyylikkään kuvakirjan. Näyttelyn lahjakaupasta tarttui kyllä niin paljon mukaan kaikkea muutakin, että taidan pikkuhiljaa tarvita Potter-fanitukselleni isompaa vitriiniä...

Luonnontieteellisestä museosta tarttui mukaan Theodore Rooseveltin elämäkerta. Don Rosan ankkatarinoiden lukemisesta lähtien T.R. on ollut suosikkini USAn presidenteistä, enkä ole löytänyt miehestä suomennettua elämäkertaa. Nyt lähti siis Pulitzer-palkittu 80-luvun klassikkoteos mukaan kotiin, mahdollisesti ensi vuonna sitten vaikutteita teoksesta. Perinteisesti olen nauttinut elämäkertojen lukemisesta kun vain kohdehenkilö on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Ja Rooseveltin vieressä on kirja, jonka ehdin jo välipäivinä lukaistakin. Breaking Dawn osa 2:sta elokuvissa katsoessa mainostrailereiden joukossa tuli mainos paranormal-tarinasta, joka perustui kirjaan josta en ollut kuullutkaan. Beautiful Creatures tarttui tästä syystä mukaan matkaan, kun sattui osumaan silmään kirjakaupan hyllyssä. Ensimmäinen osa sarjasta tuli luettua, toinen jäi kesken. Palaan myöhemmin asiaan, miksi.  

Näkymää Rockefeller Centerin näköalatasanteelta.

Kaiken kaikkiaan New York oli mieletön elämys, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi Amerikan matkaksi. Totesin tosin reissulla olevani pinttynyt brittifani, mikään ei tunnu voittavan Iso-Britanniaa kun suosikkikohdettani valitsen.

Colleen Hoover: Slammed sekä Point of Retreat

“If I were a carpenter, I would build you a window to my soul. But I would leave that window shut and locked, so that every time you tried to look through it all you would see is your own reflection. You would see that my soul is a reflection of you.” 

No niin, taas on koti siivoamatta ja hiukset pesemättä, kun ei vaan voi lopettaa lukemista. Goodreads tulee vielä aiheuttamaan sen, että mieheke kyllästyy eskapismiini kirjojen pariin ja häipyy.

Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet Colleen Hooverin kirjojen parissa. Ensin Slammed, ja heti perään, yhden päivän aikana jatko-osa Point of Retreat.

Layken on juuri täyttänyt 18 vuotta. Isä on kuollut, perheeltä rahat vähissä, ja äiti ilmoittaa että perhe muuttaa Texasista Michiganiin paremman rahan perässä.

Ensijärkytyksen jälkeen Laykenin elämään astuu naapurin Will, joka on niin komea, uhrannut oman etunsa pikkuveljensä hyväksi, ja vielä runoileekin. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Läpi kirjan kantava teema ovatkin runot, ja modernit runoillat, slam-illat. Slam-illat tapahtuvat kirjassa klubi-ympäristössä, ja kuka tahansa saa esiintyä pientä osallistumismaksua vastaan. Kirjassa ohjataan, että runon tulee kertoa mistä tahansa mihin suhtautuu intohimoisesti, ja näitä otteita saadaankin runsaasti tavallisen proosan seassa. Ja kyllä ne koskettavatkin! Slammedin ja jatko-osan luki kannesta kanteen kuin kuumeessa, olin niin innoissani erilaisesta ilmaisutavasta.

“My heart pounds against my chest. Not because I'm nervous. Not even because I want her worse that I've ever wanted her before. It's pounding against my chest because I realize I've never been so sure about the rest of my life than I am in this moment. This girl is the rest of my life.” 

Point of Retreat jatkaa tarinaan noin vuoden kuluttua Slammedin tapahtumista. Will ja Layken ovat uusien haasteiden edessä, ja elämä ei olekaan ihan niin auvoista kuin toivoisi.

Mikä on erilaista ensimmäiseen kirjaan verrattuna, on kertoja. Kun Slammed on kirjoitettu Laykenin minä-muodossa, Point of Retreat on Willin näkökulmasta. Ensi alkuun olin kauhuissani tästä näkökulman vaihdoksesta, mutta tarinan edetessä kiinnyin aivan uudella tavalla Willin hahmoon. Kun ensimmäisessä osassa Will vaikuttaa melko tyypilliseltä tyttökirjan komealta ihastukselta, saa hahmo lisää syvyyttä saadessaan tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan.

Lisäksi Point of Retreat olisi ollut melkoisen tylsä kertomus Laykenin näkökulmasta.


Colleen Hooverilta on tulossa vielä yksi jatko-osa sarjalle, kaavailtu ilmestyväksi jossain vaiheessa ensi vuotta. Yllätys yllätys, tuntuu olevan muoti-ilmiö tämän genren parissa, kertoo jatko-osa ensimmäisen kirjan tapahtumat miehen näkökulmasta. Sekä väliin jääneen vuoden Laykenin näkökulmasta.

Nyt kun Slammed #1 ja #2 ovat luettu, voisi ajatella että palaisin arjen pariin. Valitettavasti (tai onneksi) kännykkäni muistista löytyy jo seuraava Goodreadsin suosittelema kirja. Palailen siis luultavasti taas hehkuttamaan kokemuksiani muutaman päivän kuluttua. 

Tammara Webber: Easy

“His jaw clenched. "Okay, so I guess trying to let you down easy was a bad idea--"

"This is your idea of letting me down easy? Breaking up with me so you can screw other girls? Without feeling guilty? Are you serious?"

"As a heart attack."

The last thing I thought before I picked up my econ textbook and hurled it at him: How can he use such a piece-of-shit cliche in a moment like this?”

Niin kätevä kuin Goodreads-sivusto onkin, on sillä myös huono puoli. Kun olen saanut hyvän kirjan luettua ja olen toipumassa kirjakrapulastani, osaa Goodreads ehdottaa uutta, vastaavaa kirjaa johon koukuttua! (ja masentua kun silleKÄÄN ei ole viittäkymmentä jatko-osaa..)

Näin löysin Tammara Webberin vain muutaman kuukauden vanhan Easy-romaanin, joka alunperin on julkaistu omakustanteena, noussut sitten suurten lehtien bestseller-listoille ja siten kiinnittänyt kustannusyhtiöiden huomion. Mahtavaa!

 

Kirjailija kertoo Easysta näin: 

"When Jacqueline follows her longtime boyfriend to the college of his choice, the last thing she expects is a breakup two months into sophomore year. After two weeks in shock, she wakes up to her new reality: she's single, attending a state university instead of a music conservatory, ignored by her former circle of friends, and failing a class for the first time in her life.

Leaving a party alone, Jacqueline is assaulted by her ex's frat brother. Rescued by a stranger who seems to be in the right place at the right time, she wants nothing more than to forget the attack and that night--but her savior, Lucas, sits on the back row of her econ class, sketching in a notebook and staring at her. Her friends nominate him to be the perfect rebound."

Taas yksi college-elämään sijoittuva kirja kaiken nielevällä rakkaudella, kyllä. Ehkä luen loppuvuoden vain tällaisia ja laadin sitten top 10 -listan suosikeistani =D. Easy ei ole niin mielettömän hyvä kuin Beautiful Disaster, mutta melko lähelle menee. Easyssa on myös vakavampia teemoja, naisen oikeus omaan vartaloonsa, kun luotettavan oloinen tuttava yrittää raiskausta. Kirja nostaakin hyvin esille sen, miten ihmiset kääntyvät tällaisissa tilanteissa toisiaan vastaan ja epäilevät toistensa sanaa.

Ja mikä parasta, tarina sisältää itsetietoisen kissan ;D 

“We talked - recent history only - and Lucas relayed the story of how Francis came to be his roommate. "He showed up at the door one night, demanding to be let in. Napped on the sofa for an hour, then demanded to be let out. It turned into a nightly ritual, with him staying longer and longer, until at some point I realized he'd moved in. He's basically the most brazen squatter ever.” 

Veronica Roth: Divergent ja Insurgent

“Becoming fearless isn't the point. That's impossible. It's learning how to control your fear, and how to be free from it.”

- Divergent

Olen selkeästi löytämässä itselleni uuden suosikkigenren perinteisen fantasian kylkeen: apokalyptinen ja dystopinen scifi. Etsin näet itselleni kesälomaa piristämään uuden sarjan, ja jäin jälleen koukkuun.

Kyseessä on Veronica Rothin Divergent-sarja, joka tulee olemaan trilogia. Sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt kaksi ensimmäistä osaa, Divergent sekä Insurgent. Kumpaakaan ei ole ainakaan toistaiseksi käännetty suomen kielelle.

Divergentin kuvaus goodreads-sivustolta:

"In Beatrice Prior's dystopian Chicago, society is divided into five factions, each dedicated to the cultivation of a particular virtue—Candor (the honest), Abnegation (the selfless), Dauntless (the brave), Amity (the peaceful), and Erudite (the intelligent). On an appointed day of every year, all sixteen-year-olds must select the faction to which they will devote the rest of their lives. For Beatrice, the decision is between staying with her family and being who she really is—she can't have both. So she makes a choice that surprises everyone, including herself. 
 

During the highly competitive initiation that follows, Beatrice renames herself Tris and struggles to determine who her friends really are—and where, exactly, a romance with a sometimes fascinating, sometimes infuriating boy fits into the life she's chosen. But Tris also has a secret, one she's kept hidden from everyone because she's been warned it can mean death. And as she discovers a growing conflict that threatens to unravel her seemingly perfect society, she also learns that her secret might help her save those she loves… or it might destroy her."

Ahmaisin molemmat kirjat noin kahdessa päivässä, eli tarina on todella mukaansa tempaava. Se on myös mukavan erilainen tarinaltaan edellisiin lukemiini verrattuna. Luonnollisesti alussa olin vähän sekaisin eri kasteista ennen kuin pääsin tarinaan sisään, mutta ei mitenkään ärsyttävässä määrin.

Molemmissa kirjoissa jännitystarinaa ryydittää kevyen romantiikan lisäksi myös mahtavan sarkastinen huumori, repeilin naurusta useasti. Tämä on positiivinen ominaisuus kun vertaa esim. Hunger Gamesiin, joka on viimeiseen asti vakava maailmanlopun tunnelmissaan. 

Insurgent jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin se jäi Divergentin osalta, ilman suurempia aikahyppyjä.

"One choice can transform you—or it can destroy you. But every choice has consequences, and as unrest surges in the factions all around her, Tris Prior must continue trying to save those she loves—and herself—while grappling with haunting questions of grief and forgiveness, identity and loyalty, politics and love.

Tris's initiation day should have been marked by celebration and victory with her chosen faction; instead, the day ended with unspeakable horrors. War now looms as conflict between the factions and their ideologies grows. And in times of war, sides must be chosen, secrets will emerge, and choices will become even more irrevocable—and even more powerful. Transformed by her own decisions but also by haunting grief and guilt, radical new discoveries, and shifting relationships, Tris must fully embrace her Divergence, even if she does not know what she may lose by doing so."

Insurgent on ilmestynyt nyt toukokuun alussa, ja seuraavaa jatko-osaa saa odotella noin vuoden verran. Mikä tulee olemaan melkoista piinaa, ottaen huomioon millaiseen cliffhangeriin opus päättyi.

“Got that gun?” Peter says to Tobias. 

“No,” says Tobias, “I figured I would shoot the bullets out of my nostrils, so I left it upstairs.” 
- Insurgent

Hunger Games

Tämän illan ohjelmassa olisi tarkistaa tuoreimpaan kulttisarjaan, Hunger Games -kirjoihin, perustuva elokuva. Elokuvaa on hypetetty etenkin Amerikan maalla runsaasti etukäteen (Facebook-faniryhmä on yksinkertaisesti sanottuna overwhelming). Olen nähnyt elokuvasta nyt jo huonojakin arvosteluja, joten on todella mielenkiintoista nähdä, millainen lopputulos uusimmista suosikkikirjoistani on saatu aikaiseksi valkokankaalle.

Fantasiakirjoihin perustuvat elokuvat ovat pääsääntöisesti huonoja. Taru Sormusten Herrasta -trilogia taitaa olla ainoa poikkeus johon olen ollut tyytyväinen. Mutta, koska Hunger Games on scifiä, ehkä se parantaa mahdollisuuksia =D

Preview...

"Are you, are you
Coming to the tree
Where they strung up a man they say murdered three.

Strange things did happen here
No stranger would it be
If we met up at midnight in the hanging tree.

Are you, are you
Coming to the tree
Where the dead man called out for his love to flee.

Strange things did happen here
No stranger would it be
If we met up at midnight in the hanging tree.

Are you, are you
Coming to the tree
Where I told you to run, so we’d both be free.

Strange things did happen here
No stranger would it be
If we met up at midnight in the hanging tree.

Are you, are you
Coming to the tree
Wear a necklace of rope, side by side with me.

Strange things did happen here
No stranger would it be
If we met up at midnight in the hanging tree."

Mockingjay, Suzanne Collins 

Palailen myöhemmin langoille ensimmäisen scifi-haaste-osuuteni tarkemman läpikäymisen suhteen. Tässä vain pientä fiilistelyä ensimmäisestä sarjasta pitkään aikaan, mikä todella sykähdytti.

- susa-li