keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Suhteesta kirjoihin ja kirjojen kohtelusta

Kun olin nuorempi, säästin pitkiäkin aikoja viikkorahojani ostaakseni suosikkikirjojani omaksi. Harva asia oli niin mahtava kuin kirjastokirjojen poistomyynnit, joista saattoi tehdä mahtavia löytöjä euron parin hintaan. Muistan, kuinka äitini tuolloin minua varoitteli, etten halua tulevaisuuden takia ostaa niin paljon kirjoja; Niiden muuttaminen kun on ikävää ja ne vievät paljon tilaa.

Nykyään, kun omistan varmasti jo parisataa kirjaa (en ole aikoihin laskenut!) en vieläkään ymmärrä äitini pointtia. Kyllä, kirjojen omistaminen on lievästi ärsyttänyt aina muuttoa tehdessä, etenkin jos niitä ei ole tajunnut pakata tarpeeksi pieniin pahvilaatikoihin. Mutta mielestäni ei ole mitään ihanampaa sisustuselementtiä kuin massiiviset kirjahyllyt täynnä kirjoja (sekä meidän kotimme tapauksessa ympäri asuntoa pyörivät yksittäiset romaanit. Hattuhyllyltäkin taitaa löytyä yksi pokkari...). On hienoa jos haluaa tarkistaa jonkin suosikkikirjansa mahtavimman kohdan tarkat sanavalinnat, eikä sen takia tarvitsekaan lähteä kirjastoon, etsii vain kyseisen kirjan hyllystään ja uppoutuu selailemaan.

Siinä on muuten toinen asia, mistä olen saanut kommenttia. Eräs ystäväni juuri vastikään ihmetteli kun kerroin lukeneeni mahtavan kirjan ja sitten lukeneeni sen viimeisen luvun vielä pari kertaa uudelleen. Hän ei millään ymmärtänyt, miten jaksan lukea samaa kirjaa ja samoja kohtia uudelleen. Onko jollain muullakin tällainen tapa? Sitä osaa kirjojen suosikkikohdat jo lähes ulkoa, mutta silti se parin ihanan lauseen kohta pitää kaivaa esiin puhtaasti nautiskelun hengessä.

Minä, Ajan Pyörä sekä kissamme Tiberius, joka joskus oli pieni ja soma.

Vielä kolmas asia, josta olen saanut runsaasti palautetta, lähinnä tuolta miehekkeeltäni; Hänen hermojaan riipii eräs tapani, jonka teen aina kun saan uuden kirjan käsiini. Ensimmäiseksi kun saan "korkkaamattoman" kovakantisen kirjan käsiini, avaan kirjan täysin auki ja vähän vielä ylikin, niin että liimaukset pehmenevät ja kirja pysyy paremmin auki (tai kuten mieheke painottaa, aiheuttaa kirjalle kärsimystä). Minä olen aina arvostanut sitä, että kirjani näyttävät siltä, että niitä on rakastettu. Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjani, ensimmäinen 1. painoksena saamani kirja, jota odotin ja odotin aikanaan ilmestyväksi, on täynnä appelsiinitahroja. Toinen osa Twilight-saagasta, New Moon, on aikanaan ollut tuolilla avonaisena, ja sen päälle on lennähtänyt odottamaan märkä pyyhe. 50 sivua on aivan ruttuisia.
Olen lähiaikoina huomannut, että pidän suuresti pokkareista. Ne näyttävät jo ensimmäisen lukukerran jälkeen ihanan reissussa rähjääntyneiltä, mutta kestävät silti lukemista pitkään. Haluan antaa kirjoillani vaikutelman, mikä on todellisuuskin. Lähes jokainen kirjani, joka hyllyyni tulee jäädäkseen, on luettu useita kertoja, tarinaa kohtaan suurta rakkautta tuntien.

- susa-li

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Noidat kirjallisuudessa?

Wicked witch of west (elokuvasta Wizard of Oz)

 Nyt kun sain Deborah Harknessin esikoisteoksen luettua, rupesi otsikon asia mietityttämään: Tällä hetkellä vampyyrit ovat selkeä muoti-ilmiö, mutta minkä verran noitia esiintyy perinteisessä mielessä (fantasia)kirjallisuudessa?

Toki on Harry Potterit, joissa noita ja velho on sama asia vastakkaisilla sukupuolilla (niin kuin oli Harknessillakin) sekä Terry Pratchettin perinteistäkin perinteisemmät noidat, mutta usein on myös törmännyt siihen, että jopa fantasiamaailmassa noitia "syrjitään." Esimerkiksi David Eddingsin Belgarionin maailmassa noidat ovat niitä omituisia ja sitten ne mielenkiintoiset tyypit ovat velhoja ja velhottaria.

Osaisiko joku vinkata mielenkiintoisia aikuisten fantasiateoksia, joissa noidat ovat pääosassa, valokeilassa? Kuvittelisi, että oman maapallomme noitavainohistorian pohjaltakin olisi jotain syntynyt...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Deborah Harkness: A Discovery of Witches

Olin juuri viikon Aberdeenissa, Skotlannissa, ja pieni pino kirjojakin tarttui mukaan. Yksi niistä oli parissa päivässä ahmimani Deborah Harknessin esikoisteos: a Discory of Witches.

Teos on ensimmäinen osa suunnitellusta All Souls -trilogiasta. Toinen osa ilmestyy tämän vuoden kesäkuussa ja kolmas sitten joskus lähitulevaisuudessa.

Kirjan juoni kirjailijan kotisivuilla kerrottuna:

"When historian Diana Bishop opens a bewitched alchemical manuscript in Oxford’s Bodleian Library it represents an unwelcome intrusion of magic into her carefully ordinary life. Though descended from a long line of witches, she is determined to remain untouched by her family’s legacy. She banishes the manuscript to the stacks, but Diana finds it impossible to hold the world of magic at bay any longer.

For witches are not the only otherworldly creatures living alongside humans. There are also creative, destructive daemons and long-lived vampires who become interested in the witch’s discovery. They believe that the manuscript contains important clues about the past and the future, and want to know how Diana Bishop has been able to get her hands on the elusive volume.

Chief among the creatures who gather around Diana is vampire Matthew Clairmont, a geneticist with a passion for Darwin. Together, Diana and Matthew embark on a journey to understand the manuscript’s secrets. But the relationship that develops between the ages-old vampire and the spellbound witch threatens to unravel the fragile peace that has long existed between creatures and humans—and will certainly transform Diana’s world as well."

Teos tempaisi minut alusta saakka mukaansa, tarina oli piristävällä tavalla vähän erilainen perinteisiin vampyyrikertomuksiin verrattuna. Kirja sijoittuu alkuosiltaan Englannin Oxfordiin (siirtyen myöhemmin Ranskaan ja USA:han), mikä oli myös ilahduttavaa, koska olen vuosia sitten seikkaillut kolmen viikon ajan Oxfordista. Kirjasta oli ihanaa tunnistaa tuttuja paikkoja =D.

Kirjan akateeminen sävy on hieno ja asiantunteva, kirjailija onkin itse historian professori, joten hän tietää hyvin mistä puhuu. Hän onkin selkeästi perehtynyt päähenkilöiden aloihin tarkasti, ja se tuo positiivista lisää romanttishenkiseen vampyyri(noita)draamaan.
Kirjailijan tyyli on melko rauhallinen ja oivallisesti kuvaileva. Pieniä Twilight-viboja sain vampyyrin äärimmäisestä komeudesta ja sen toistuvasta kuvailusta, mutta onhan se hienoa kuvitella komeaa mysteerimiestä mielessään.

Kun olin kirjan lukenut, etsiydyin kirjailijan kotisivuille. Ilmeisesti trilogian takana on vahva markkinointikoneisto, koska kirjaa tunnutaan tuotteistaneen jo runsaasti, ja kaiken kaikkiaan nettisivustolta sai sellaisen tunnelman, että rahaa halutaan saada sarjasta irti, ja paljon. Tämä ehkä hieman häiritsi vaikka loistava kirja ja tarina onkin kyseessä.



Nyt pitää odottaa vielä kuukauden verran ennen jatko-osan ilmestymistä, taidanpa odotellessani lukea ensimmäisen osan uudelleen, hitaammin maistellen.

- susa-li