Saturday reads

Arkibloggaamiseni tulee olemaan varsin vaihtelevaa, työpäivien jälkeen ajatus ei enää kulje. Viikonloppuihin ajattelinkin siksi suunnitella ainakin yhden vakituisen postausaiheen, tukemaan  muiden vapaapäivien ja iltavuoropäivien tuottamaa sisältöä (toivottavasti). Näin lauantaisin kirjoittelen otsikon mukaisesti kirjoista, jotka sillä hetkellä ovat aktiivisessa luvussa.

Olen tällä hetkellä varsin kammottavan reading slumpin pauloissa. Olen tässä kuussa lukenut kaksi kirjaa loppuun, enkä ole pahemmin edes edistynyt keskeneräisissä kirjoissa. Luen fanfictionia kyllä koko ajan, mutta siltäkin osin vain vanhoja suosikkeja.
Niinpä tämän uuden postaussarjani ensimmäinen osa on enemmänkin toiveajattelua, mutta toivottavasti jotain tulosta syntyy.

Tässä tällä hetkellä eniten mieltäni kiehtovat kirjat.

Tomi Adeyemin esikoisromaani Children of Blood and Bone on ollut ison hypen kohde sosiaalisessa mediassa. Kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty, ja kirjailija sai 7-numeroisen summan kirjasopimuksestaan. Olen lukenut tätä fantasiasarjan ensimmäistä osaa nyt hieman reilun sata sivua, ja vaikuttaisi ettei hype ole turhaa. Tarina on piristävän uuden oloinen, ja Länsi-Afrikan mytologioihin ja maisemiin perustuva fantasiamaailma on sekin mukavan erilainen.

Robert Jordanin eeppisen fantasiasarjan kolmas osa, The Dragon Reborn, on maaliskuun pakko lukea -listallani. Jotta saisin kaikki 15 osaa luettua tämän vuoden aikana, pitäisi kuussa lukea enemmänkin kuin yksi osa, toisin kuin nykyinen tahtini mahdollistaa. Olen lukenut tätä Ajan pyörän osaa 59 sivua...
Pidän näistä kirjoista valtavasti, mutta nämä alkupään osat ovat ikävän hyvin muistissa, joten erityistä vetoa kirjan jatkamiseen ei ole näkyvissä.

Beneath the Sugar Sky on toinen osa Seanan McGuiren Wayward Children -lyhyttarinasarjaa. Ensimmäinen osa oli viimeinen kirja, jonka luin viime vuoden puolella, ja pidin siitä valtavasti. Tarinassa oli sellaista kaunista sadunomaisuutta, jota aikuisten fantasiassa harvoin näkee hyvin toteutettuna. Every Heart a Doorway, kyseinen ensimmäinen osa, voittikin ilmestyttään Hugon, Nebulan ja muita isoja fantasiakirjallisuuden palkintoja.
Tätä kirjaa en ole vielä aloittanutkaan, mutta siinä kun on alle 200 sivua, ja hyllyssä odottaa jo kolmaskin osa, olisi korkea aika ottaa ja lukea eteenpäin.

Becky Albertallin Simon vs. The Homo Sapiens Agenda on parasta mitä olen tänä vuonna lukenut. Parasta, mitä olen hetkeen ylipäätään lukenut. Niinpä tämä kirjailijan toinen kirja, The Upside of Unrequited, on korkealla lukulistallani. Tiedän, että tämä nuortenkirja olisi nopealukuinen, kunhan tarina imaisee mukaansa. Ensimmäiset 16 sivua eivät sitä vielä tehneet, kun kirjaa aloitin pari viikkoa sitten.

Jos kaikki nuo mielenkiintoiset ja/tai helppolukuiset kirjat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, on minulla odottamassa myös kolme erilaista sarjakuvaa.

The Sandman kokonaisuudessaan, 10 osaa, on ollut lainassa ystävältäni jo vuodenvaihteesta asti. En ole edelleenkään lukenut edes ensimmäistä osaa.

Monstressin toinen osa löytyi kirjastosta. Taide tässä sarjassa oli niin upeaa, että jatkaa on pakko tarinan raskaudesta huolimatta.

Lisäksi mustana hevosena on myöskin ystävältä lainassa oleva Superman: Red Son -sarjakuva, joka kertoo vaihtoehtotodellisuuden Supermanin tarinasta; jos supersankari olisikin pudonnut Neuvostoliiton alueelle Yhdysvaltojen sijaan.

Karuselli

Kirjojen omistamisen lisäksi on tärkeää omistaa paikka, jossa niitä tärkeitä romaaneja säilyttäisi. Henkilökohtaisesti kauniit ja käytännölliset huonekalut ovat erityisen tärkeitä - niin tyylikkäältä kuin sisustuslehtien harkitun sotkuiset kirjaläjät näyttävätkään, itselleni kirjojen helppo tavoitettavuus on tärkeässä asemassa.

Olen saanut isoäidiltäni ison, arvokkaan tummasävyisen, kolmiosaisen kirjahyllykompleksin, jossa on vitriiniosuuksia ja avohyllyjä. Kirjojen varastoiminen tällaiseen hyllyyn on nautinnollista; tilaa on runsaasti, ja aakkosjärjestyksellä kikkailukin on mahdollista. Tämä superorganisointi loppui kuitenkin kuin seinään, kun ystävän kautta toteutui pitkäaikainen haaveeni.

 

Böknäsin legendaarinen Karuselli-hylly muutti meille kesäkuussa. Ystäväni oli perinyt hyllyn, mutta ei kokenut sitä omaan sisustussilmäänsä sopivaksi. Itse taas olen kuolannut kalusteita jo vuosia, mutta nuukuus on aina iskenyt. Nyt saimme kuitenkin kumpaakin tyydyttävän vaihtokaupan avulla Karusellin minun omaisuudekseni. Ja voi sitä paijauksen määrää mitä hylly on jo saanut osakseen! Ahkeran uudelleen järjestelyn ja hiomisen jälkeen hylly on saanut sisällökseen suosikkikirjani (ja myöskin tyylikkäimmät kirjani) arvoisessaan järjestyksessä. 

Tämä jos mikä on läpi elämän kestävää rakkautta ensi silmäyksellä.

Jamie McGuire - Beautiful Disaster

 “He lifted my luggage off the floor. "You're not sleeping on the couch or the recliner. You're sleeping in my bed."
"Which is more unsanitary than the couch, I'm sure."
"There's never been anyone in my bed but me."
I rolled my eyes. "Give me a break!"
"I'm absolutely serious. I bag 'em on the couch. I don't let them in my room."
"Then why am I allowed in your bed?"
One corner of his mouth pulled up into an impish grin. "Are you planning on having sex with me tonight?"
"No!"
"That's why. Now get your cranky ass up, take your hot shower, and then we can study some Bio.” 

Syysflunssa on iskenyt. Sen seurauksena olen joutunut makaamaan tämän maanantaipäivän kotona ahkeran kirurgisen työharjoittelun sijaan. On ikävää kun joutuu sairastaessa murehtimaan poissaolotuntien korvaamista, siksi onkin kätevää kun löysin itselleni tekemistä joka ovelasti johtaa ajatukset harhaan.

Se rentouttaja on tietysti uusi kirjarakkaus, johon törmäsin eilen puolivahingossa internetin ihmeellisessä maailmassa. Jamie McGuiren Beautiful disaster on taas yksi niistä ilmeisesti teineille suunnatuista "rakkaus voittaa kaikki esteet" -kirjoista, joita arvostellaan kovaäänisesti kertomukseltaan kieroutuneeksi, sisältäen hyväksikäyttöä, alistamista ja - luonnollisesti - stalkkausta.  Tiedä sitten onko minussa jotain vikaa, kun en taaskaan näitä elementtejä huomannut =D

Mistä siis on kyse? Goodreadsista juonta tiivistettynä:  

"The new Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate percentage of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance between her and the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University's Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby needs—and wants—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match."


Tarina koukutti ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien, mikä onkin jokaisen lukemani kirjan edellytys. Eläydyin täysillä jokaisen hahmon elämään, tuskastuin pääparin on-offailuun, otin pakkomielteisesti selvää amerikankielisistä fraaseista kun en niitä ymmärtänyt...

Pitkästä aikaa on myös virkistävää, että naispäähenkilöllä on astetta enemmän luonnetta. Toisin kuin Bellat ja Anastasiat, joita jenkkikirjallisuus on lähiaikoina vilissyt, Abby/Pidgeon tässä kirjassa on jo elämässään paljon kokenut ja kolhuissa vahvistunut, eikä siedä typeryyksiä. Ajoittain meneekin sitten hermot Abbyn loputtomaan jääpäisyyteen, kun Travis nyt on niin ihana, että pitäisi tytön nyt jo se tajuta =D Lisäksi erilaista on myös se, että Abbylla on hyvä ystävä, jolla jopa on jo oma poikaystävä, eikä siis tarvitse tapella siitä universumin ainoasta komistuksesta. 

Toki kirjasta puuttuu ajoittain realistisuutta, mutta kun yleensä luen fantasiaa ja scifiä, voi jo arvata etten ole suuri realismin ystävä viihteen ollessa kyseessä.

“I know we're fucked up, alright? I'm impulsive, and hot tempered, and you get under my skin like no one else. You act like you hate me one minute, and then need me the next. I never get anything right, and I don't deserve you...but I fucking love you, Abby. I love you more than I loved anyone or anything ever. When you're around, I don't need booze, or money, or the fighting, or the one-night stands...”  

Beautiful Disasterille tulee myös "jatko-osa" ensi vuonna. Huhtikuussa 2013 ilmestyy Walking Disaster, joka kertoo tarinan samalta ajankohdalta - Travisin näkökulmasta! Seuraavat puoli vuotta eivät voi kulua tarpeeksi nopeasti... Onneksi Jamie McGuirelta on myös paranormaali trilogia, johon voin odotteluaikana syventyä. 



Lisähuomautuksena: Jännitystä kirjan lukuun teki myös se, että mistäs löydät kirjan, joka on melko vastikään lyönyt läpi USA:ssa. Päädyinkin vihdoinkin perehtymään hienon älypuhelimeni ominaisuuksiin, lataamaan App Storesta e-kirja-lukuohjelman, ja hankkimaan kirjan digitaalisessa muodossa (pakko se bibliofiilina on "oikeanakin" kyllä saada...)

Suhteesta kirjoihin ja kirjojen kohtelusta

Kun olin nuorempi, säästin pitkiäkin aikoja viikkorahojani ostaakseni suosikkikirjojani omaksi. Harva asia oli niin mahtava kuin kirjastokirjojen poistomyynnit, joista saattoi tehdä mahtavia löytöjä euron parin hintaan. Muistan, kuinka äitini tuolloin minua varoitteli, etten halua tulevaisuuden takia ostaa niin paljon kirjoja; Niiden muuttaminen kun on ikävää ja ne vievät paljon tilaa.

Nykyään, kun omistan varmasti jo parisataa kirjaa (en ole aikoihin laskenut!) en vieläkään ymmärrä äitini pointtia. Kyllä, kirjojen omistaminen on lievästi ärsyttänyt aina muuttoa tehdessä, etenkin jos niitä ei ole tajunnut pakata tarpeeksi pieniin pahvilaatikoihin. Mutta mielestäni ei ole mitään ihanampaa sisustuselementtiä kuin massiiviset kirjahyllyt täynnä kirjoja (sekä meidän kotimme tapauksessa ympäri asuntoa pyörivät yksittäiset romaanit. Hattuhyllyltäkin taitaa löytyä yksi pokkari...). On hienoa jos haluaa tarkistaa jonkin suosikkikirjansa mahtavimman kohdan tarkat sanavalinnat, eikä sen takia tarvitsekaan lähteä kirjastoon, etsii vain kyseisen kirjan hyllystään ja uppoutuu selailemaan.

Siinä on muuten toinen asia, mistä olen saanut kommenttia. Eräs ystäväni juuri vastikään ihmetteli kun kerroin lukeneeni mahtavan kirjan ja sitten lukeneeni sen viimeisen luvun vielä pari kertaa uudelleen. Hän ei millään ymmärtänyt, miten jaksan lukea samaa kirjaa ja samoja kohtia uudelleen. Onko jollain muullakin tällainen tapa? Sitä osaa kirjojen suosikkikohdat jo lähes ulkoa, mutta silti se parin ihanan lauseen kohta pitää kaivaa esiin puhtaasti nautiskelun hengessä.

Minä, Ajan Pyörä sekä kissamme Tiberius, joka joskus oli pieni ja soma.

Vielä kolmas asia, josta olen saanut runsaasti palautetta, lähinnä tuolta miehekkeeltäni; Hänen hermojaan riipii eräs tapani, jonka teen aina kun saan uuden kirjan käsiini. Ensimmäiseksi kun saan "korkkaamattoman" kovakantisen kirjan käsiini, avaan kirjan täysin auki ja vähän vielä ylikin, niin että liimaukset pehmenevät ja kirja pysyy paremmin auki (tai kuten mieheke painottaa, aiheuttaa kirjalle kärsimystä). Minä olen aina arvostanut sitä, että kirjani näyttävät siltä, että niitä on rakastettu. Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjani, ensimmäinen 1. painoksena saamani kirja, jota odotin ja odotin aikanaan ilmestyväksi, on täynnä appelsiinitahroja. Toinen osa Twilight-saagasta, New Moon, on aikanaan ollut tuolilla avonaisena, ja sen päälle on lennähtänyt odottamaan märkä pyyhe. 50 sivua on aivan ruttuisia.
Olen lähiaikoina huomannut, että pidän suuresti pokkareista. Ne näyttävät jo ensimmäisen lukukerran jälkeen ihanan reissussa rähjääntyneiltä, mutta kestävät silti lukemista pitkään. Haluan antaa kirjoillani vaikutelman, mikä on todellisuuskin. Lähes jokainen kirjani, joka hyllyyni tulee jäädäkseen, on luettu useita kertoja, tarinaa kohtaan suurta rakkautta tuntien.

- susa-li

Tervetuloa Val Alorniin!

Ah, ensimmäinen teksti uuteen blogiin, onko mitään haastavampaa. Tämä on Val Alorn, David Eddingsin ystävällisesti inspiroima blogiympäristöni, jonne tahdon keskittää kaikki kirjallisuuteen liittyvät bloggaukseni. Lisäksi blogin lisälause sallii liukumisen tavernan a.k.a. keittiön puolelle sekä muille mahdollisille sivukujille.

Talvinen lukunurkkani.

Kuten "sivistyneimmät" saattaisivat blogini nimestä päätellä, tällä hetkellä luvussa on David Eddingsin luoma suosikki-universumini, Belgarionin taru. Kuvassa kirjaa kaltoin kohtelevassa asennossa kesken oleva nide, Rivan kuningatar.

"He saivat tulen syttymään ja pystyttivät yksinäisen telttansa auringon laskiessa hitaasti pilvivalliin lännen puolella ja rämeikön värjäytyessä punahohteiseksi. Silkki kaivoi esiin muutaman padan ja ryhtyi valmistamaan iltasta.
- Se on liian kuuma, Garion neuvoi, kun kärpänkasvoinen pikku mies valmistautui panemaan pekoninsiivuja savuavaan rautapannuun. 
- Haluatko tehdä tämän itse?
- Minä vain varoitin sinua.
- Minä en ole niin etevä kuin sinä, Silkki vastasi purevasti. - Minä en ole kasvanut Polgaran keittiössä. Yritän vain selvitä parhaani mukaan."
David Eddings, Rivan kuningatar

Viisiosainen Belgarionin taru jatko-osineen kartoo hyvin klassisen fantasiatarinan hyvän taistelusta pahaa vastaan. Sarjan pääosassa on orpo Garion-poika, jonka kasvutarina synnyinosaansa sankariksi tahdittaa sarjan kulkua. Taru sisältää kaikki klassiset fantasian elementit: velhoutta, suuren etsintäretken, mahtavia ritareita, kauniita prinsessoja ja satunnaisia puhuvia eläimiä. Eddings (rauha hänen muistolleen) on luonut yksityiskohtaisen tarkan fantasiamaailman erilaisine kansoineen, kukin omilla jumaltarustoillaan ja historioillaan. Hahmojen välinen dialogi on niin hilpeää, että olen ollut hurmaantunut tähän fantasiamaailmaan jo noin kymmenen vuoden ajan.