Helmikuun luetut

Ihana vapaapäivä töistä, nyt on aikaa ja energiaa jatkaa eteenpäin kuluvan vuoden läpikäymistä. Seuraavana helmikuun lukemiset.

Helmikuussa lukemiseni jäi huomattavasti tammikuuta heikommaksi. Sen lisäksi, että luin vain viisi kirjaa, niistä kaksi olin lukenut jo aiemmin ja kaksi olivat sarjakuvia. Eli todellisuudessa TBR-listani lyheni vain yhdellä kirjalla (sarjakuvat ovat tämän vuoden tavoitteissani, mutta en pääsääntöisesti osta sarjakuvia omaksi. Rahaa menee jo muutenkin liikaa kirjoihin, joten sarjakuvani haen kirjastosta tai lainaan ystäviltä.).
Helmikuussa luin yhteensä 2 138 sivua viidessä kirjassa. Suosikkini lukemistani oli A Court of Mist and Fury, heikoin teos oli Crown of Midnight.

Luetut kirjat 

Sarah J. Maas
Crown of Midnight 

Tämä on Throne of Glass -sarjan toinen osa. En erityisemmin pitänyt ensimmäisestä osasta viime vuonna, mutta monet sarjan fanit ovat sitä mieltä, että ensimmäinen osa on sarjan heikoin kirja, joten päätin antaa sarjalle vielä toisen mahdollisuuden. Crown of Midnight olikin selkeästi parempi, tarina sai lisää ulottuvuutta ja päähenkilön hahmo syventyi eikä ärsyttänyt läheskään niin paljon kuin ensimmäisessä kirjassa. Maasin toinen sarja on yksi suurimpia suosikkejani, joten myös siksi TOG kutittelee mielessäni jatkuvasti. Myös kolmas kirja löytyy jo Kindle-kirjoistani toisen kirjan perusteella hankittuna.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Sarah J. Maas 

A Court of Mist and Fury 

Edellisen lukemiseni jälkeen tuntui vain luonnolliselta lukea suosikkikirjani Maasilta uudelleen. Tämä oli nyt kolmas koko kirjan lukukertani ACOMAFille, ja edelleen tarina vain toimii. Sarjan ensimmäinen osa ei ollut niin erityinen, mutta tämä kirja! Kirjan alussa aina huomaan kirjailijan heikkoudet ja ärsyttävätkin maneerit, mutta sitten tarina imaisee mukaansa ja huonot puolet unohtuvat. Tämä maailma ja sen hahmot ovat vain niin täydellisiä. Ja Feyren kasvutarina, selviytyminen traumoistaan eteenpäin on upea. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Marjani Satrapi
Persepolis 2: Kotiinpaluu

Persepoliksen toinen osa löytyi kirjastosta ensimmäistä palauttaessani, joten päätin jatkaa tarinaa. Toinen osa oli mielestäni ensimmäistä parempi, lapsinäkökulman muuttuessa teiniin ja nuoreen aikuisuuteen teki tarinan kerronnalle hyvää. Mielenkiintoinen katsaus Lähi-Idän poliittiseen vallankäyttöön.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Sarah J. Maas

A Court of Wings and Ruin

ACOTAR-sarjan neljäs osa ilmestyy toukokuussa, joten tuntui vain luonnolliselta jatkaa uudelleenluku-urakkaa, ja lukea kolmas osa nopeasti toisen osan perään. A Court of Wings and Ruin on heikompi kuin toinen osa, mutta tarina toimii. Ensimmäisellä kerralla tätä lukiessani luin sen päivässä, nyt rauhallisempi lukutahti teki hyvää perspektiiville. Feyren ja Rhysin kanssakäyminen oli toimivampaa kuin muistin ensimmäiseltä lukukerralta, odotuksien poistuminen paransi näkökulmaani. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Marjorie Liu & Sana Takeda
Monstress, vol 1: Awakening 

Tämä sarjakuva on ollut esillä booktubessa lähiaikoina, kolmannen voluumin ollessa ehdolla Booktube SFF awardseissa. Kaksi ensimmäistä löytyivät Satakunnan kirjastojen valikoimista, joten päätin tutustua.
Tarina ei ole niinkään erityinen, mutta taide! Art deco -tyylinen maailman ilmaisu on jotain käsittämättömän kaunista, hieman kammottavasta tarinastakin huolimatta. Rajummat kohdat muistuttavat minua Akirasta, mutta rauhallisemmat hetket ovat jopa unenomaisia ja yksityiskohdat upeita. 
Melko raskasta luettavaa, joten toinen osa jäi myöhemmin luettavaksi.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Tammikuun luetut

Kiriäkseni kohti tätä päivää, postaan nyt tiiviissä tahdissa alkuvuoden lukemiseni, jatkaakseni sitten reaaliajassa. Aloitetaan siis tammikuusta.

Tammikuun aikana luin loppuun asti seitsemän kirjaa. Suosikkini kuukauden kirjoista oli Simon vs. The Homo Sapiens Agenda, heikoin Shockaholic. Sivuja lukemissani kirjoissa oli yhteensä 2 199.

Luetut kirjat

Marjani Satrapi
Persepolis: Iranilainen lapsuuteni

Aloitin tämän vuoden lukemalla sarjakuvaromaanin, joka löytyy useilta suosituslistoilta. Satrapin tarina sijoittuu 1980-luvun Iraniin vallankumouksen aikoihin. Tarina on omaelämäkerrallinen ja nimensä mukaisesti kertoo päähenkilön lapsuudesta Iranissa, turhia kaunistelematta. Taide on hyvin yksinkertaista, mutta sopi tarinan tyyliin.
Annoin tälle kirjalle 3,5 tähteä.

Emma Mills

Foolish Hearts

Sain tämän YA-kirjan joulukuun Owlcrate-laatikossa, joten se pääsi varsin nopeasti lukuun hyllystäni. Foolish Hearts oli mukavan kevyt high school -tarina, sijoittuen teatteriharrastajien maailmaan. Vaikka en ole ikinä itse ollut kiinnostunut teatteriharrastuksesta, oli päähenkilö samaistuttava ja erityisen hyvin toimivat hahmojen välinen kanssakäyminen ja dialogi. Positiivinen lukukokemus kaiken kaikkiaan, ja riittävän kevyt yhden istunnon luvuksi. 

Annoin tälle kirjalle 5 tähteä. 

Robert Jordan 
The Eye of the World

Ajan Pyörien luku-urakkani alkoi heti tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta ensimmäisen kirjan sain loppuun 12. päivä, vajaan kahden viikon joka välissä lukemisen jälkeen. Olin unohtanut kuinka raskasta luettavaa tällainen klassisen eeppinen aikuisten fantasia onkaan. Mutta samalla silti niin nautinnollista! Sarja on kestänyt aikaa hyvin, ja olen varma että se tulee pysymään kestosuosikeissani. Rand on toimiva päähenkilö, vaikka Perrin onkin yhä suosikkini.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Stephen Chbosky

The Perks of Being a Wallflower

Tämä nuortenkirja saa osakseen tasaista hypeä, vaikka on ilmestynyt jo vuosia sitten. Itse tartuin tähän ensisijaisesti elokuvan takia, kirjaan pohjautuva elokuva oli yksi viime vuoden suosikkejani. Kirja oli valitettavasti pettymys. Siinä oli paljon hienoja ajatuksia ja kauniita kohtia, mutta kokonaisuutena ärryin päähenkilön naiiviuteen ja suurimmaksi osaksi puhtaasti pitkästyin. Onneksi kirja oli lyhyt, niin jaksoin kahlata loppuun asti. 

Annoin tälle kirjalle 2,5 tähteä. 

Becky Albertalli 
Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran luin Simonin tarinan loppuun 18. tammikuuta, olen lukenut tämän kirjan jo kolmasti. Kertoo ehkä jotain siitä, kuinka paljon pidin tästä! Nuorten kirjoissa on tietynlaista hyvän mielen henkeä, ja kun tunteet pyörivät täysillä ovat huiput sitäkin koukuttavampia. Simonin hahmo, kuten myös hänen koko ystäväpiirinsä, ihastutti ja tempaisi mukaansa lähes alkuhetkistä asti. Tarinassa oli myös yllätyksellisyysttä samaistumisen hetkien lisäksi, en loppuun astikaan arvannut kuka Simonin salaperäinen mailikaveri onkaan. 
Annoin tälle kirjalle 5 tähteä.

"I take a sip of my beer, and it's - I mean, it's just astonishingly disgusting. I didn't think I was expecting it to taste like ice cream, but holy fucking hell. People lie and get fake IDs and sneak into bars, and for this? I honestly think I'd rather make out with Bieber. The dog. Or Justin. Anyway, it really makes you worry about all the hype surrounding sex." 

Carrie Fisher 

Shockaholic

Fisherin viimeiseksi jäänyt kirja, The Princess Diarist, oli yksi viime vuoden mielenkiintoisimmista lukemistani kirjoista. Samaa ei voi valitettavasti sanoa tästä hänen aiemmasta tuotoksestaan. Shockaholic oli melko puhdasta ajatuksen virtaa, ilman mitään suoranaista juonta. Teema jäi vajavaiseksi ja aikajana hyppi häiritsevästi. Muutamia mielenkiintoisia hetkiä, mutta kiertoon lähti lukemisen jälkeen. 

Annoin tälle kirjalle 2 tähteä. 

Ursula K. Le Guin
Maameren velho

Le Guinin poismeno palautti mieleeni vanhan rakkauteni Maameren tarinoita kohtaan. Kaivoinkin hyllystäni rakastetut kappaleeni, ja luin ensimmäisen osan ensimmäistä kertaa vuosiin. Le Guinin kirjoitustyyli on valtavan kaunista ja ajatuksia herättävää. Päähenkilön kasvu jo ensimmäisen kirjan aikana on huikeaa, ja Ged on ilahduttavan monitahoinen hahmo.
Annoin tälle kirjalle 4 tähteä.

Tina Reber: Love Unscripted sekä Love Unrehearsed

“You are it for me. But the me that knelt in front of you that night and the me that is standing in front of you right now is not the same me that's out there in the spotlight." He thumped his hand over his heart. "They only get the outside, not the inside. That's for you.”  

Viimeisen kahden viikon aikana on tullut vaihdettua osoitetta Porissa, keskustan laidalta toiselle. Tällaisina hetkinä sitä aina havahtuu siihen miten paljon sitä omistaa kirjoja, niiden kantaminen kun ei ole niin mukavaa! (ja ovat ne vielä järjestemättäkin, pinottuna vain epäselviin kasoihin kirjahyllyyn...) Siksi onkin hyvä että olen nyt hurahtanut e-kirjoihin näin mittavasti. Viimeisten viikkojen aikana olen lukenut Tina Reberin kaksiosaista Love-sarjaa uudelleen ja uudelleen.

“Do I have to make a poster and scream Ryan, Ryan?" I kidded.
"The only time I want to hear you scream my name is when I'm making love to you. Although you did call me God the other night. That's acceptable, too."

 Love Unscripted ja Love Unrehearsed kertovat Rhode Islandilta kotoisin olevan baaria pitävän Tarynin, ja Pennsylvaniasta kotoisin olevan filmitähti Ryanin rakkaustarinan. Ryan on ensimmäisen kirjan alussa ison hittielokuvan miespääosa, ja saapunut Rhode Islandin pikkupaikkakunnalle tekemään elokuvasarjan toista osaa. Taryn, toisin kuin kaikki tyttöystävänsä, ei ole nähnyt Ryanin elokuvaa, eikä siksi oikein ymmärrä mikä kylläkin komeassa näyttelijässä on muka niin ihmeellistä. Kun he sitten sattuman kautta osuvat vastakkain, kohtelee Taryn Ryania ensihetkestä alkaen aivan kuin ketä tahansa ihmistä, mikä ilahduttaa kiljuviin naisiin tottunutta Ryania. Ja siitä se suuri rakkaus sitten alkaakin nopealla tahdilla.

Tarina on melko ennalta-arvattava, ja suomalaiseen mielenlaatuun vähän liiankin täynnä Sinkkuelämää-tyyppistä draamaa ja väärinymmärryksiä. En tiedä kuinka realistinen tarinan julkisuuspuoli on, mutta voi helposti kuvitella, että tällaista hysteeristä fanitusta ja ajoittaista stalkkausta saisi osakseen mm. Robert Pattinson.

Olen nyt molemmat osat lukenut jo kahteen kertaan, eli koukuttava tarina on kyseessä. Kirjat ovat myös hauskoja hahmojen välisessä dialogissaan, päähenkilöiden väliset letkautukset tuntuvat luontevilta. Kevyen hömppäkirjallisuuden tapaan nämäkin ovat ajoittain melkoisenkin graafisia kuvauksissaan, mikä ei tietystikään ole miinus. ^_^

“You know what I think? I think you should stop all this nonesense and screw the shit out of him until he passes out from exhaustion...you'll have to feed him, of course, to keep his energy level up, but make sure you hide his clothes so he can't get dressed. Men can't run when they're naked.” 

Chelsea M. Cameron: My Favorite Mistake

“I don't like you. I don't like how your hair smells, and how I can't stop thinking about waking up and seeing your face. I hate how my bed felt empty when you left. I don't like how good you were with my family, especially Harper, and how I wanted to see you with them again, but not just as a guest. As a member. You're right. I don't like you at all.” 

Jälleen yksi löytö Goodreadsista, ja nopea luku-urakka iphonen avustuksella. Ja tällä kertaa kirja todellakin hyötyi suositteluista, näin rumalla kannella varustettua kirjaa en olisi koskaan omatoimisesti valinnut.

Juonta Goodreadsin sivuilta:

Taylor Caldwell can't decide if she wants to kiss her new college roommate or punch him.

On the one hand, Hunter Zaccadelli is a handsome, blue-eyed bundle of charm. On the other, he's a tattooed, guitar-playing bundle of bad boy. Maybe that's why Taylor's afraid of falling in love with him, or anyone else. She doesn't want to get burned, and even though her other roommates adore him, she wants him gone before it's too late.

Hunter himself has been been burned before, but the fact that Taylor calls him out on his crap and has the sexiest laugh ever make him decide maybe love isn't a lost cause. They make a bet: if she can convince him she truly loves or hates him, he'll leave the apartment--and leave her alone. The problem is, the more time they spend together, the less she hates him, and the more she moves toward love.

But when the man who holds the key to Taylor's fear of giving up her heart resurfaces and threatens to wreck everything, she has to decide: trust Hunter with her greatest secret, or do everything in her power to win that bet and drive him away forever.

“I want you. Right now. If you said yes, I would kiss you. I would kiss you until we both forgot that lips were made for anything other than kissing. I'd take you out of that outfit, as cute as it is. I want to see what you look like with nothing on. I want to make you sigh like you did with the cake. I want to be with you. Right now.” 


Vedonlyönti toi vahvasti mieleen Beautiful Disasterin. Tatuoitu lihaksikas mies toi mieleen Beautiful Disasterin. Komeudestaan itsevarma playboy toi mieleen Beautiful Disasterin. Neitsyeksi säilynyt itsevarma naispäähenkilö toi mieleen Beautiful Disasterin. Pakotettu yhdessäasuminen toi mieleen Beautiful Disasterin. Lista voisi jatkua varsin pitkään.

Yhtäläisyyksiä siis löytyi jonkun verran, samoin kuin tietysti college-ympäristö. Mutta pidin hirmuisesti Beautiful Disasterista, joten pidin myös My Favorite Mistakesta. Juonessa on ajoittain epäuskottavia kohtia, mutta kirja oli juuri passelin kevyt harjoittelun jälkeiseksi lauantaikevennykseksi.

Ai niin, tästäkin on tulossa tulevaisuudessa miehen näkökulmasta kirjoitettu versio. Tässä on nyt jotain muoti-ilmiön tuntua =D

Colleen Hoover: Slammed sekä Point of Retreat

“If I were a carpenter, I would build you a window to my soul. But I would leave that window shut and locked, so that every time you tried to look through it all you would see is your own reflection. You would see that my soul is a reflection of you.” 

No niin, taas on koti siivoamatta ja hiukset pesemättä, kun ei vaan voi lopettaa lukemista. Goodreads tulee vielä aiheuttamaan sen, että mieheke kyllästyy eskapismiini kirjojen pariin ja häipyy.

Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet Colleen Hooverin kirjojen parissa. Ensin Slammed, ja heti perään, yhden päivän aikana jatko-osa Point of Retreat.

Layken on juuri täyttänyt 18 vuotta. Isä on kuollut, perheeltä rahat vähissä, ja äiti ilmoittaa että perhe muuttaa Texasista Michiganiin paremman rahan perässä.

Ensijärkytyksen jälkeen Laykenin elämään astuu naapurin Will, joka on niin komea, uhrannut oman etunsa pikkuveljensä hyväksi, ja vielä runoileekin. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Läpi kirjan kantava teema ovatkin runot, ja modernit runoillat, slam-illat. Slam-illat tapahtuvat kirjassa klubi-ympäristössä, ja kuka tahansa saa esiintyä pientä osallistumismaksua vastaan. Kirjassa ohjataan, että runon tulee kertoa mistä tahansa mihin suhtautuu intohimoisesti, ja näitä otteita saadaankin runsaasti tavallisen proosan seassa. Ja kyllä ne koskettavatkin! Slammedin ja jatko-osan luki kannesta kanteen kuin kuumeessa, olin niin innoissani erilaisesta ilmaisutavasta.

“My heart pounds against my chest. Not because I'm nervous. Not even because I want her worse that I've ever wanted her before. It's pounding against my chest because I realize I've never been so sure about the rest of my life than I am in this moment. This girl is the rest of my life.” 

Point of Retreat jatkaa tarinaan noin vuoden kuluttua Slammedin tapahtumista. Will ja Layken ovat uusien haasteiden edessä, ja elämä ei olekaan ihan niin auvoista kuin toivoisi.

Mikä on erilaista ensimmäiseen kirjaan verrattuna, on kertoja. Kun Slammed on kirjoitettu Laykenin minä-muodossa, Point of Retreat on Willin näkökulmasta. Ensi alkuun olin kauhuissani tästä näkökulman vaihdoksesta, mutta tarinan edetessä kiinnyin aivan uudella tavalla Willin hahmoon. Kun ensimmäisessä osassa Will vaikuttaa melko tyypilliseltä tyttökirjan komealta ihastukselta, saa hahmo lisää syvyyttä saadessaan tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan.

Lisäksi Point of Retreat olisi ollut melkoisen tylsä kertomus Laykenin näkökulmasta.


Colleen Hooverilta on tulossa vielä yksi jatko-osa sarjalle, kaavailtu ilmestyväksi jossain vaiheessa ensi vuotta. Yllätys yllätys, tuntuu olevan muoti-ilmiö tämän genren parissa, kertoo jatko-osa ensimmäisen kirjan tapahtumat miehen näkökulmasta. Sekä väliin jääneen vuoden Laykenin näkökulmasta.

Nyt kun Slammed #1 ja #2 ovat luettu, voisi ajatella että palaisin arjen pariin. Valitettavasti (tai onneksi) kännykkäni muistista löytyy jo seuraava Goodreadsin suosittelema kirja. Palailen siis luultavasti taas hehkuttamaan kokemuksiani muutaman päivän kuluttua. 

Tammara Webber: Easy

“His jaw clenched. "Okay, so I guess trying to let you down easy was a bad idea--"

"This is your idea of letting me down easy? Breaking up with me so you can screw other girls? Without feeling guilty? Are you serious?"

"As a heart attack."

The last thing I thought before I picked up my econ textbook and hurled it at him: How can he use such a piece-of-shit cliche in a moment like this?”

Niin kätevä kuin Goodreads-sivusto onkin, on sillä myös huono puoli. Kun olen saanut hyvän kirjan luettua ja olen toipumassa kirjakrapulastani, osaa Goodreads ehdottaa uutta, vastaavaa kirjaa johon koukuttua! (ja masentua kun silleKÄÄN ei ole viittäkymmentä jatko-osaa..)

Näin löysin Tammara Webberin vain muutaman kuukauden vanhan Easy-romaanin, joka alunperin on julkaistu omakustanteena, noussut sitten suurten lehtien bestseller-listoille ja siten kiinnittänyt kustannusyhtiöiden huomion. Mahtavaa!

 

Kirjailija kertoo Easysta näin: 

"When Jacqueline follows her longtime boyfriend to the college of his choice, the last thing she expects is a breakup two months into sophomore year. After two weeks in shock, she wakes up to her new reality: she's single, attending a state university instead of a music conservatory, ignored by her former circle of friends, and failing a class for the first time in her life.

Leaving a party alone, Jacqueline is assaulted by her ex's frat brother. Rescued by a stranger who seems to be in the right place at the right time, she wants nothing more than to forget the attack and that night--but her savior, Lucas, sits on the back row of her econ class, sketching in a notebook and staring at her. Her friends nominate him to be the perfect rebound."

Taas yksi college-elämään sijoittuva kirja kaiken nielevällä rakkaudella, kyllä. Ehkä luen loppuvuoden vain tällaisia ja laadin sitten top 10 -listan suosikeistani =D. Easy ei ole niin mielettömän hyvä kuin Beautiful Disaster, mutta melko lähelle menee. Easyssa on myös vakavampia teemoja, naisen oikeus omaan vartaloonsa, kun luotettavan oloinen tuttava yrittää raiskausta. Kirja nostaakin hyvin esille sen, miten ihmiset kääntyvät tällaisissa tilanteissa toisiaan vastaan ja epäilevät toistensa sanaa.

Ja mikä parasta, tarina sisältää itsetietoisen kissan ;D 

“We talked - recent history only - and Lucas relayed the story of how Francis came to be his roommate. "He showed up at the door one night, demanding to be let in. Napped on the sofa for an hour, then demanded to be let out. It turned into a nightly ritual, with him staying longer and longer, until at some point I realized he'd moved in. He's basically the most brazen squatter ever.” 

Jamie McGuire - Beautiful Disaster

 “He lifted my luggage off the floor. "You're not sleeping on the couch or the recliner. You're sleeping in my bed."
"Which is more unsanitary than the couch, I'm sure."
"There's never been anyone in my bed but me."
I rolled my eyes. "Give me a break!"
"I'm absolutely serious. I bag 'em on the couch. I don't let them in my room."
"Then why am I allowed in your bed?"
One corner of his mouth pulled up into an impish grin. "Are you planning on having sex with me tonight?"
"No!"
"That's why. Now get your cranky ass up, take your hot shower, and then we can study some Bio.” 

Syysflunssa on iskenyt. Sen seurauksena olen joutunut makaamaan tämän maanantaipäivän kotona ahkeran kirurgisen työharjoittelun sijaan. On ikävää kun joutuu sairastaessa murehtimaan poissaolotuntien korvaamista, siksi onkin kätevää kun löysin itselleni tekemistä joka ovelasti johtaa ajatukset harhaan.

Se rentouttaja on tietysti uusi kirjarakkaus, johon törmäsin eilen puolivahingossa internetin ihmeellisessä maailmassa. Jamie McGuiren Beautiful disaster on taas yksi niistä ilmeisesti teineille suunnatuista "rakkaus voittaa kaikki esteet" -kirjoista, joita arvostellaan kovaäänisesti kertomukseltaan kieroutuneeksi, sisältäen hyväksikäyttöä, alistamista ja - luonnollisesti - stalkkausta.  Tiedä sitten onko minussa jotain vikaa, kun en taaskaan näitä elementtejä huomannut =D

Mistä siis on kyse? Goodreadsista juonta tiivistettynä:  

"The new Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate percentage of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance between her and the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University's Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby needs—and wants—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match."


Tarina koukutti ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien, mikä onkin jokaisen lukemani kirjan edellytys. Eläydyin täysillä jokaisen hahmon elämään, tuskastuin pääparin on-offailuun, otin pakkomielteisesti selvää amerikankielisistä fraaseista kun en niitä ymmärtänyt...

Pitkästä aikaa on myös virkistävää, että naispäähenkilöllä on astetta enemmän luonnetta. Toisin kuin Bellat ja Anastasiat, joita jenkkikirjallisuus on lähiaikoina vilissyt, Abby/Pidgeon tässä kirjassa on jo elämässään paljon kokenut ja kolhuissa vahvistunut, eikä siedä typeryyksiä. Ajoittain meneekin sitten hermot Abbyn loputtomaan jääpäisyyteen, kun Travis nyt on niin ihana, että pitäisi tytön nyt jo se tajuta =D Lisäksi erilaista on myös se, että Abbylla on hyvä ystävä, jolla jopa on jo oma poikaystävä, eikä siis tarvitse tapella siitä universumin ainoasta komistuksesta. 

Toki kirjasta puuttuu ajoittain realistisuutta, mutta kun yleensä luen fantasiaa ja scifiä, voi jo arvata etten ole suuri realismin ystävä viihteen ollessa kyseessä.

“I know we're fucked up, alright? I'm impulsive, and hot tempered, and you get under my skin like no one else. You act like you hate me one minute, and then need me the next. I never get anything right, and I don't deserve you...but I fucking love you, Abby. I love you more than I loved anyone or anything ever. When you're around, I don't need booze, or money, or the fighting, or the one-night stands...”  

Beautiful Disasterille tulee myös "jatko-osa" ensi vuonna. Huhtikuussa 2013 ilmestyy Walking Disaster, joka kertoo tarinan samalta ajankohdalta - Travisin näkökulmasta! Seuraavat puoli vuotta eivät voi kulua tarpeeksi nopeasti... Onneksi Jamie McGuirelta on myös paranormaali trilogia, johon voin odotteluaikana syventyä. 



Lisähuomautuksena: Jännitystä kirjan lukuun teki myös se, että mistäs löydät kirjan, joka on melko vastikään lyönyt läpi USA:ssa. Päädyinkin vihdoinkin perehtymään hienon älypuhelimeni ominaisuuksiin, lataamaan App Storesta e-kirja-lukuohjelman, ja hankkimaan kirjan digitaalisessa muodossa (pakko se bibliofiilina on "oikeanakin" kyllä saada...)