Matkamuistoja New Yorkista

Teimme häämatkan hengessä miehen kanssa 7 päivän matkan New Yorkiin. Tuliaisina kannoin itselleni kotiin 8 uutta kirjaa =D

Ensin esittelyyn ne tyylikkäimmät. Paikallisilta joulumarkkinoilta löytyneen kierrätystaide-Alienin vieressä patsastelevat kenties kirjahyllyni tyylikkäimmät teokset.

Barnes & Noblesilta löytyi iso esittelypöytä klassikoita uusissa tyylikkäissä kansissa, metallisilattuine sivuineen. Valinnanvaikeus iski, mutta loppujen lopuksi kotiin lähti kauhukirjallisuuden uranuurtaja Edgar Allan Poen sekä scifikirjallisuuden uranuurtaja H. P. Lovecraftin kokoelmat. Kummaltakaan en ole lukenut aiemmin kuin lyhyimpiä novelleja tai Poen tapauksessa runoja, joten tulen varmasti viettämään monia rattoisia hetkiä tutustuen herrojen tuotantoon.

Ja sitten niitä muita löytöjä, jotka mahdollisesti saavat myöhemmin tarkempaa esittelyä. Etualalla ovat kaksi Young Adult -romaania, joita olen tänä syksynä kuluttanut e-kirjamuodossa. On vain kivampaa lukea monta kertaa luettuja kirjoja paperiversioina, suosikkikohdat aukeavat lähes itsestään.

HBO:n kaupasta löytyi tyylikäs Trueblood-keittokirja, täynnä mielettömiä etelävaltioiden klassikkoreseptejä. Yhtä lailla kuin pidän muistakin kirjoista, olen addiktoitunut keittokirjoihin. Ruuanlaitto ja leivonta on mukavaa, ja joskus on netin sijaan hauska hakea uusia reseptejä perinteisesti kirjasta.

Keittokirjan alta pilkottaa Harry Potter Exhibitionin esittelykirja. Turistiviikkomme kohokohta minulle oli ehdottomasti Discovery Times Squarella näytillä oleva Potter-elokuvien propseista kasattu näyttely. Näyttelyssä ei saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta onneksi mukaan sai ostaa tyylikkään kuvakirjan. Näyttelyn lahjakaupasta tarttui kyllä niin paljon mukaan kaikkea muutakin, että taidan pikkuhiljaa tarvita Potter-fanitukselleni isompaa vitriiniä...

Luonnontieteellisestä museosta tarttui mukaan Theodore Rooseveltin elämäkerta. Don Rosan ankkatarinoiden lukemisesta lähtien T.R. on ollut suosikkini USAn presidenteistä, enkä ole löytänyt miehestä suomennettua elämäkertaa. Nyt lähti siis Pulitzer-palkittu 80-luvun klassikkoteos mukaan kotiin, mahdollisesti ensi vuonna sitten vaikutteita teoksesta. Perinteisesti olen nauttinut elämäkertojen lukemisesta kun vain kohdehenkilö on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Ja Rooseveltin vieressä on kirja, jonka ehdin jo välipäivinä lukaistakin. Breaking Dawn osa 2:sta elokuvissa katsoessa mainostrailereiden joukossa tuli mainos paranormal-tarinasta, joka perustui kirjaan josta en ollut kuullutkaan. Beautiful Creatures tarttui tästä syystä mukaan matkaan, kun sattui osumaan silmään kirjakaupan hyllyssä. Ensimmäinen osa sarjasta tuli luettua, toinen jäi kesken. Palaan myöhemmin asiaan, miksi.  

Näkymää Rockefeller Centerin näköalatasanteelta.

Kaiken kaikkiaan New York oli mieletön elämys, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi Amerikan matkaksi. Totesin tosin reissulla olevani pinttynyt brittifani, mikään ei tunnu voittavan Iso-Britanniaa kun suosikkikohdettani valitsen.

Yksi heitä hallitsee

 

Ensimmäinen kontaktini fantasian klassikkoon, genren kantaisään, eli Taruun sormusten herrasta, sain ensimmäisen Potter-elokuvan ensi-illassa. Kyseisen elokuvan alkutrailereissa kun tuli mainos tulevasta elokuvasta eli Sormuksen ritareista. En ollut ennen tällaisesta kuullutkaan ( =D ), joten painoin elokuvan nimen mieleen ja kotiin palattuani aloin kyseistä elokuvaa googlettamaan. 

Sain tietää, että elokuva perustuu kirjaan, ja siitä vanhemmilleni paasatessani sain myös tietää että kyseinen kirja löytyy vanhempieni kirjahyllystä. Niinpä vohkin kyseisen kirjan vanhempieni ei-koskaan-luettu -hyllystä (ja nimikoin omakseni Harry Potter -nimitarralla...) ja aloin lukemaan. Ja, varsin kunnioitettavasti viidesluokkalaiselta, sain kyseisen kirjan luettuakin - mielestäni hieno saavutus 11-vuotiaalta. Viikko siinä meni, ja ajoittain pitkästyin kuoliaaksi, vaikka kokonaisuutena trilogiasta nautinkin.

En voi kutsua itseäni Tolkien-faniksi. En ole nimittäin ikinä saanut mitään muuta Tolkienin kirjaa luettua, en edes Hobittia, vaikka sen vähintään kolme kertaa olen aloittanut. Mielestäni kun kyseisen herran kirjoitustyyli on vain yksinkertaisesti pitkästyttävä, vaikka fantasiamaailma onkin mahtava. Tolkienin teksteistä, ja taustatutkimuksesta huomaa miehen tiedemiehen luonteen, ja mielestäni jokaisen fantasiamaailman taustat tulisikin olla yhtä pitkälle suunniteltuja - ja faneille kerrottuja. Ja luonnollisesti Skandinavian kansalaisena tulee oltua polleana, kun omaakin kansalliseeposta on käytetty pohjamateriaalina.  

 

Maailman mukaansatempaavin elämäkerta on Humphrey Carpenterin kirjoittama Tolkien-elämäkerta. Ainoita elämäkertoja joita olen ikinä lukenut useammin kuin kerran. Sekä ainut, oikea Sormusten herran kansikuva.