Cassandra Clare: City of Bones (Mortal instruments 1)

Niin pitäisi lopettaa young adult -kirjojen lukeminen. Nyt useamman kerran jo käynyt niin, että kirja on ihan jees, tarpeeksi jees että se tulee luettua loppuun, ja aloitettua jatko-osakin. Ja sitten siinä vaiheessa tajuaa millaista sontaa sitä on tullut luettua.

City of Bones on ensimmäinen osa viisi-osaista Mortal Instruments-sarjaa. Kirjailija Cassandra Clare on ollut tuottelias kirjoittaen muitakin sarjoja, mutta törmäsin arvosteluissa useisiin plagiointisyytteisiin.

Tartuin Luukaupunkiin törmätessäni tähän uuteen "ilmiöön" elokuvajulisteen muodossa. Kirjasta on tulossa elokuvaversio tämän vuoden elokuussa, ja ainakin traileri vaikuttaa todella lupaavalta. Ehkä elokuva on saanut osakseen karsintaa, jota kirja ei valitettavasti ole kokenut.

Päähenkilö on 15-vuotias Clary, tyttö joka ei olekaan niin tavallinen teini kuin luulee. Nopeasti Clary ja hänen paras ystävänsä Simon joutuvat tempaistuksi New Yorkin yliluonnollisiin kerroksiin, joissa riehuvat demonit, niiden metsästäjät sekä lukuisat muut olennot.

Kirjassa ärsyttävää alusta asti on, että mitään ei selitetä kunnolla. Ensimmäiset sata sivua kuluivatkin turhautuneessa tilassa, kun kovasti paljon tapahtuu ja ilmaantuu uusia hahmoja, mutta mitään ei vieläkään kunnolla ymmärrä. Kun asioita sitten vihdoin aletaan selittää, se tapahtuukin juurta jaksain, niin että omaa ajattelua kirja ei sitten vaadikaan enää lainkaan. Dialogi on hieman ontuvaa siinä mielessä, että ei kukaan ikinä sano oikeasti noin! Huumori on sarkastista, kevyesti hymäyttävää, mutta siihen se jää. ...Nyt kun arviotani tutkin, ihmettelen miten edes sain kirjan kokonaan luettua =D Ja olen huolestunut tulevaisuudestani, sillä kun osti kaikki viisi kirjaa kerralla Kindlenä, sai kaksi ikään kuin kaupan päälle.

Yhteenvetona: Vetovoimainen kirja, joka sitten loppujen lopuksi onkin vähän pettymys toista kirjaa aloittaessa. Mutta ehkä tästä saadaan hyvä elokuva (niin kuin uskottelin Beautiful Creaturesin kohdalla. Oh well.)

- susa-li

Top Ten Tuesday: 10 hienointa kirjan kantta

Long time no ocean! Kylläpä on elämä vienyt mennessään, ensin kuumeista opinnäytetyön viimeistelyä ja sitten tempaisikin jo työelämä mukaansa. Koko ajan olen kyllä rentoutunut lukemisen avulla, mutta en kovastikaan mitään mainitsemisen arvoista. Beautiful Disasterin jatko-osa Walking Disaster ilmestyi. Se oli ihan ok, sen enempää siitä ei oikein osaa sanoa. Ja lopun edestä lukeminen on tapahtunut internetin ihmeellisessä maailmassa, lukien uutta ja vanhaa Harry Potter -fanfictionia. Aiheesta pitää ehkä joskus postata. Tai sitten ei...

Mutta nyt päivän aiheeseen. Tämän viikon meemiaihe ei kolahtanut, siksi valitsin jonkin muun listalta. Nyt siis "Top Ten Favorite Book Covers Of Books I've Read"

10. Vaikka ykkössuosikkejani ovat perinteiset, piirretyt kannet, vetoaa
 myös tällainen moderni, tyylikäs kansi kuin Divergent-trilogiassa. Teema on tyylikäs, sopii hienosti scifi-maailmaan, ja trilogian kaikissa kansissa on yhtenevä teema. Ja kohokuvioista plussaa! Ainakin amerikkalaispainoksen pokkareissa kansissa on kiiltoa ja kohoa, hienoa kun kirja tuntuu sormiinkin erilaiselta.


9. Eragon-saagan kannet. Lohikäärmeet ovat tunnetusti suosikkiaiheitani, ja näissä kansissa lohikäärmeet näyttävät hyviltä. Jokainen lohikäärme on erivärinen, tuoden vaihtelua kansiin. Jokainen kansi myös esittelee yhden saagan lohikäärmeistä, jotka tulevat asteittain mukaan.Toki olemassa on hienompiakin lohikäärmekansia, mutta kyllä nämä top-kymppiin pääsevät.

8. Harry Potterin suomalaiset kannet. Yleisestä mielipiteestä huolimatta voin sanoa, että rakastan Mika Launiksen kansitaidetta, vaikka ne ovatkin hyvin erilaiset kuin muilla. Ja toki myös ruotsalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset kannet ovat upeita. Suomalaiset kannet ovat kuitenkin ensimmäinen kosketus Pottereihin minulla, ja varmaankin siitä johtuen Harry näyttää aina minulle siltä kuin Launis hänet on visioinut.Samaa ei kyllä voi sanoa mm. Draco Malfoysta, jonka hiukset ovat väärän väriset 2. kirjan kannessa...

7.  Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -kirjojen kannet. Kannet ovat iloisen värikkäitä, kauniisti piirrettyjä, ja kuvaavat lohikäärmeet mahtavasti. Liskot eivät ehkä ole niin klassisen lohikäärmeitä kuin ajattelen, mutta sopivat täydellisesti kirjoihin ja niiden kuvaamiin, ei niin klassisiin liskoihin.

6. Taas yksi lohikäärme-kansi. Yksi nuoruuden suosikkikirjasarjoistani (toimii edelleenkin): Lumotun metsän kronikat. Muistan, että lainasin kuvassa näkyvän sarjan ensimmäisen osan juurikin kirjan kannen perusteella. Mystisen pelottava lohikäärme, ja kauniin satukirjamainen asettelu kaikkine kehyksineen ja kauniine prinsessoineen. Tässä kannessa ei ole mitään sellaisia ärsyttäviä virheitä, mitä esim. Pottereiden kansissa esiintyy. Kannen yksityiskohdat täsmäävät kirjan kuvauksiin.

5. Stephenie Meyerin Twilight-saagan kansitaide. Tätä ei vain voi jättää mainitsematta; edelleen saatan unohtua tuijottelemaan koko sarjan kansitaidetta, ja jäädä pohtimaan mikä näistä onkaan mielestäni hienoin. Riisuttu yksinkertaisuus, upea musta tausta ja kauniit, pelkistetyt valokuvat. Kansitaide sopii loistavasti synkän tyylikkääseen genreensä, tällaisia kansia enemmän!

4. DragonLance -saagojen kannet ovat kaikki mielettömän hienoja, klassisen eeppisiä fantasiakansia. Käsin piirrettyä, taidokasta jälkeä. Esimerkiksi valitsin kronikoiden kolmannen osan kannen, johtuen yhdestä simppelistä asiasta: ehtymätön rakkauteni Raistlin-hahmoa kohtaan. Raistlin on alusta asti hieman synkähkö, mysteerinen velho, joka sitten myöhemmin valitsee selkeämmin puolensa, ollen entistä vastustamattomampi pimeyden velhona. Raistlin on harvassa kannessa niin lumoavasti vangittu kuin tässä kuvassa. Vaikka hän on vielä punaisissa kaavuissa, on ilme jo mahtavan juoni, tihkuen sitä kaikkea älyä ja vallanhimoa. Toki, on koko sisarussarja - Caramon, Kitiara ja Raistlin - hienosti ikuistettu. Raistlinia voittanutta ei vain ole.

3. No se aito ja alkuperäinen Taru sormusten herrasta, kotimainen kansi. Tämä on se kansi millä kirja löytyy omasta hyllystäni, ja jolla varustettuna olen kirjan ensimmäistä kertaa lukenut. Olen aiemminkin mainostanut, miten vähän arvostan elokuva-kansia. Ja ylipäätään aina epäilen kansitaiteiden uudistamista uusia kirjapainoksia ottamista. Mitä sitä vanhaa, hyvää, kaunista vaihtamaan.

2. Roope Ankan elämä ja teot. Don Rosan piirrokset ovat tietysti kaikki mielettömiä. Roope Ankka on kuitenkin se kuningas ankkojen joukossa, ja tämä kansi sopii niin upeasti Roopen nuoruuden tarinoiden kanneksi. Se tausta kaikelle, miten kyseisestä herrasta on tullut iän myötä niin äreä ja sulkeutunut. Rahaa rakastavalla ankalla on muitakin ajatuksia kuin finanssit!

1. David & Leigh Eddingsin Althalus. Kaikissa Eddingsin kirjoissa on hieno kansitaide, mutta mielestäni Althalus vaatii erityismaininnan, ja ykkössijan tässä listauksessa. Muistan, kun olin jo lukenut Belgarionin ja Mallorean tarut, ja törmäsin perusruokakauppamme Prisman kirjahyllyssä Eddingsien uutuuteen. Ensin huomion kiinnitti mielettömän hieno, kohopainatuksellinen kansi (ja kissa!), ja sitten vielä päälle se ilo, että kyseessä on uusi Eddings!

- susa-li