Rakkaustarinoista

Olen viettänyt tänään täydellisen vetelää sunnuntaipäivää, pitkästä aikaa unohdin kaikki suunnitelmat ja ruokakauppakäännöksen jälkeen uppouduin sohvan nurkkaan koko päiväksi. Koska parhaillaan ei ole mitään erityisen vetävää kirjaa keskeneräisenä, sukelsin Netflixin maailmaan, ja katsoin päiväni aikana kaksi romanttista elokuvaa, molemmat jotka perustuivat kirjaan, joita en ole lukenut.

Aloitin iltapäiväni katsomalla Jane Austenin klassikkoon perustuvan Järki ja tunteet vuodelta 1995, pääosissaan mm. Emma Thompson, Kate Winslet, Alan Rickman ja Hugh Grant. Liuta tasokkaita brittinäyttelijöitä, vanhan ajan pukuloistoa ja klassinen rakkaustarina Austenin tyyliin. En ole lukenut Austenilta kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon, sen luettuani vakuutuin että mikään ei voi olla näin loistavaa. Olin oikeassa (ainakin elokuvan perusteella päätellen), mutta viihdyttävä rakkaustarina tämäkin.

Päätin jatkaa päiväni teemaa, ja seuraavaksi katsottavakseni valitsin David Nichollsin muutaman vuoden takaiseen bestselleriin perustuvan One Day (Sinä päivänä) -elokuvan vuodelta 2011. Pääosissa loistivat Anne Hathaway ja Jim Sturgess. En ole tätäkään kirjaa lukenut, aloitin joskus suurimman kohun huipulla kirjaa suomeksi, mutta jokin tökki (ehkä suomennos, sen piikkiin ainakin laitoin), enkä koskaan kirjaa lopettanut enkä myöskään palannut englanninkielisen alkuteoksen pariin.

Ja nyt on pakko kysyä: Mikä modernin ajan rakkaustarinoita riivaa?! Aivan liian usein lähiaikoina nykyajan "vuosisadan rakkaustarinoita" lukiessani (tai tässä tapauksessa katsoessani), on lopputulos hyvin samanlainen kuin tässä One Dayssa. Maalataan kaunis kuva sattumusten kautta, ollaan onnellisia ja CRASH BOOM kaikki on pilalla ja (yleensä) joku vielä kuolee. Tällaisia elämyksiä olen tänä vuonna saanut Aikamatkustajan vaimossa, The Fault in Our Starsissa (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe), Allegiantissa...

Mikä vika on vanhanajan romanttisessa kirjallisuudessa (tai kirjoissa joissa on romantiikkaa sivujuonena), paljon koettelemuksia ja sattumia mutta sitten eletään onnellisina elämänsä loppuun asti! Joo joo, ei ole todellista. Suhteet väljähtyy, ei kukaan saa sitä kenet haluaa, kaikki pettää ja jättää jne jne. Mutta eikö se juuri ole kirjallisuuden pointti? Paeta sitä ikävää todellisuutta, mikä tulee tutuksi jos ei omalla kohdalla, niin ainakin monen monen läheisen tarinan kautta.

Joten ei kiitos minun osaltani näille nykyajan tarinoille "suuresta rakkaudesta." Minun kirjatodellisuudessani rakkaus voittaa kaiken, Ylpeys ja ennakkoluulo on edelleen suosikkitarinani rakkaudesta, ja tämäkin One Dayn tarina Emmasta ja Dexteristä saa haistaa kukkasen.



Ps. Juu, poikkeuksia löytyy molemmilta aikakausilta, tässä vain karkea yleistys turhautuneena ranttina. Nykyaikainen hieno rakkaustarina: Lukekaa Deborah Harknessin All Souls -trilogia

Pitkästä aikaa...

Lähdettä en löytänyt, mutta silti tämä Pinterestissä vastaan tullut kuva on pakko julkaista:

Upeaa materiaalia, jos tämän avulla herättelisin blogia taas eloon.

Deborah Harknessin trilogian päätös

Tervehdys pitkästä aikaa! Lukurintamalla on ollut hiljaista muiden harrastusten vieden kaiken ajan, mitä on tullut luettua on tullut luettua lähinnä vanhoja tuttuja. Ensi viikolla siihen kuitenkin tulee takuuvarma muutos!

Deborah Harknessin Book of Souls -trilogia saa päätöksensä kun sarjan kolmas osa, Book of Life ilmestyy 15. heinäkuuta. Itse hankin tämän ensi alkuun vain Kindle -versiona, sillä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna matkaan Lontooseen kirjailijan book tourin takia! Olen ostanut osallistumisen Historical Novel Society Conferenceen, jossa Harkness osallistuu keskustelupaneeliin, ja en malta odottaa. En ole koskaan ennen matkustanut minnekään puhtaasti kirjailijan takia, ja elän tämän reissun kautta myös ne kaikki menetetyt mahdollisuudet.

Roope Ankka -asiaa

Olen aiemminkin maininnut Aku Ankka -fanitukseni, tai siis Don Rosaan sitoutuneen ankanlukuni. Siksi näenkin aiheelliseksi jakaa Nightwishin Tuomas Holopaisen sooloprojektin ensimmäisen sinkkulohkaisun. Kyseinen projekti kun luo soundtrackin Roope Ankan elämälle ja teoille, Don Rosan siunauksella ja mm. kansitaiteilla. Video ei saatteekseen tämän enempää kaipaa, nimimerkillä "katsonut videon viimeisen kahden tunnin aikana ainakin kymmeneen kertaan."