
Viime perjantaina luin hyllystä löytämäni David Safierin "Huono karma"-kirjan, ja hymyilin läpi kirjan. Hilpeä kirjoitustyyli, samaistuttava päähenkilö (tiettyyn pisteeseen), ja opettavainen tarina samalla kun hauska. Kirjan luki yhdeltä istumalta, ja sitten tyytyväisenä palautti kiertoon. Tällaisia kevyitä suupaloja lisää.
Sanoo hän, joka aikoo NaNossaan kirjoittaa eeppistä fantasiaa... Mutta tällainen kevyt kirjallisuus on hankala tyylilaji, ei pystyisi.
Alkuviikosta latasin puhelimeeni uuden sovelluksen: kirjojen Netflix-vastineen, jossa on kotimaisia kirjoja! Sovelluksen nimi on Fabula, ja päätin ottaa sen koekäyttöön. Hyvä päätös, koska heti löysin luettavaa. Muun muassa facebookin uutisvirrassa on pyörinyt mainos "Odinin lapsi"-nimisestä kirjasta, joka on kiinnostanut. Ja Fabulasta löytyi! Toivottavasti tulevana viikonloppuna ehdin paneutumaan siihen syvemmin. Muutama vuosi sitten ilmestynyt steampunk-novellikokoelma sieltä näkyi myös löytyvän, ja toivottavasti paljon muuta mielenkiintoista.
Ja toki vanha Twilight-fani 10-vuotisjuhlapäivän kunniaksi lataa näytepalan ensimmäisen kirjan genderswap-versiosta. Ensimmäiset kaksi sivua eivät ole vakuuttaneet. Katsotaan.