Suhteesta kirjoihin ja kirjojen kohtelusta

Kun olin nuorempi, säästin pitkiäkin aikoja viikkorahojani ostaakseni suosikkikirjojani omaksi. Harva asia oli niin mahtava kuin kirjastokirjojen poistomyynnit, joista saattoi tehdä mahtavia löytöjä euron parin hintaan. Muistan, kuinka äitini tuolloin minua varoitteli, etten halua tulevaisuuden takia ostaa niin paljon kirjoja; Niiden muuttaminen kun on ikävää ja ne vievät paljon tilaa.

Nykyään, kun omistan varmasti jo parisataa kirjaa (en ole aikoihin laskenut!) en vieläkään ymmärrä äitini pointtia. Kyllä, kirjojen omistaminen on lievästi ärsyttänyt aina muuttoa tehdessä, etenkin jos niitä ei ole tajunnut pakata tarpeeksi pieniin pahvilaatikoihin. Mutta mielestäni ei ole mitään ihanampaa sisustuselementtiä kuin massiiviset kirjahyllyt täynnä kirjoja (sekä meidän kotimme tapauksessa ympäri asuntoa pyörivät yksittäiset romaanit. Hattuhyllyltäkin taitaa löytyä yksi pokkari...). On hienoa jos haluaa tarkistaa jonkin suosikkikirjansa mahtavimman kohdan tarkat sanavalinnat, eikä sen takia tarvitsekaan lähteä kirjastoon, etsii vain kyseisen kirjan hyllystään ja uppoutuu selailemaan.

Siinä on muuten toinen asia, mistä olen saanut kommenttia. Eräs ystäväni juuri vastikään ihmetteli kun kerroin lukeneeni mahtavan kirjan ja sitten lukeneeni sen viimeisen luvun vielä pari kertaa uudelleen. Hän ei millään ymmärtänyt, miten jaksan lukea samaa kirjaa ja samoja kohtia uudelleen. Onko jollain muullakin tällainen tapa? Sitä osaa kirjojen suosikkikohdat jo lähes ulkoa, mutta silti se parin ihanan lauseen kohta pitää kaivaa esiin puhtaasti nautiskelun hengessä.

Minä, Ajan Pyörä sekä kissamme Tiberius, joka joskus oli pieni ja soma.

Vielä kolmas asia, josta olen saanut runsaasti palautetta, lähinnä tuolta miehekkeeltäni; Hänen hermojaan riipii eräs tapani, jonka teen aina kun saan uuden kirjan käsiini. Ensimmäiseksi kun saan "korkkaamattoman" kovakantisen kirjan käsiini, avaan kirjan täysin auki ja vähän vielä ylikin, niin että liimaukset pehmenevät ja kirja pysyy paremmin auki (tai kuten mieheke painottaa, aiheuttaa kirjalle kärsimystä). Minä olen aina arvostanut sitä, että kirjani näyttävät siltä, että niitä on rakastettu. Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjani, ensimmäinen 1. painoksena saamani kirja, jota odotin ja odotin aikanaan ilmestyväksi, on täynnä appelsiinitahroja. Toinen osa Twilight-saagasta, New Moon, on aikanaan ollut tuolilla avonaisena, ja sen päälle on lennähtänyt odottamaan märkä pyyhe. 50 sivua on aivan ruttuisia.
Olen lähiaikoina huomannut, että pidän suuresti pokkareista. Ne näyttävät jo ensimmäisen lukukerran jälkeen ihanan reissussa rähjääntyneiltä, mutta kestävät silti lukemista pitkään. Haluan antaa kirjoillani vaikutelman, mikä on todellisuuskin. Lähes jokainen kirjani, joka hyllyyni tulee jäädäkseen, on luettu useita kertoja, tarinaa kohtaan suurta rakkautta tuntien.

- susa-li