Colleen Hoover: Slammed sekä Point of Retreat

“If I were a carpenter, I would build you a window to my soul. But I would leave that window shut and locked, so that every time you tried to look through it all you would see is your own reflection. You would see that my soul is a reflection of you.” 

No niin, taas on koti siivoamatta ja hiukset pesemättä, kun ei vaan voi lopettaa lukemista. Goodreads tulee vielä aiheuttamaan sen, että mieheke kyllästyy eskapismiini kirjojen pariin ja häipyy.

Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet Colleen Hooverin kirjojen parissa. Ensin Slammed, ja heti perään, yhden päivän aikana jatko-osa Point of Retreat.

Layken on juuri täyttänyt 18 vuotta. Isä on kuollut, perheeltä rahat vähissä, ja äiti ilmoittaa että perhe muuttaa Texasista Michiganiin paremman rahan perässä.

Ensijärkytyksen jälkeen Laykenin elämään astuu naapurin Will, joka on niin komea, uhrannut oman etunsa pikkuveljensä hyväksi, ja vielä runoileekin. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Läpi kirjan kantava teema ovatkin runot, ja modernit runoillat, slam-illat. Slam-illat tapahtuvat kirjassa klubi-ympäristössä, ja kuka tahansa saa esiintyä pientä osallistumismaksua vastaan. Kirjassa ohjataan, että runon tulee kertoa mistä tahansa mihin suhtautuu intohimoisesti, ja näitä otteita saadaankin runsaasti tavallisen proosan seassa. Ja kyllä ne koskettavatkin! Slammedin ja jatko-osan luki kannesta kanteen kuin kuumeessa, olin niin innoissani erilaisesta ilmaisutavasta.

“My heart pounds against my chest. Not because I'm nervous. Not even because I want her worse that I've ever wanted her before. It's pounding against my chest because I realize I've never been so sure about the rest of my life than I am in this moment. This girl is the rest of my life.” 

Point of Retreat jatkaa tarinaan noin vuoden kuluttua Slammedin tapahtumista. Will ja Layken ovat uusien haasteiden edessä, ja elämä ei olekaan ihan niin auvoista kuin toivoisi.

Mikä on erilaista ensimmäiseen kirjaan verrattuna, on kertoja. Kun Slammed on kirjoitettu Laykenin minä-muodossa, Point of Retreat on Willin näkökulmasta. Ensi alkuun olin kauhuissani tästä näkökulman vaihdoksesta, mutta tarinan edetessä kiinnyin aivan uudella tavalla Willin hahmoon. Kun ensimmäisessä osassa Will vaikuttaa melko tyypilliseltä tyttökirjan komealta ihastukselta, saa hahmo lisää syvyyttä saadessaan tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan.

Lisäksi Point of Retreat olisi ollut melkoisen tylsä kertomus Laykenin näkökulmasta.


Colleen Hooverilta on tulossa vielä yksi jatko-osa sarjalle, kaavailtu ilmestyväksi jossain vaiheessa ensi vuotta. Yllätys yllätys, tuntuu olevan muoti-ilmiö tämän genren parissa, kertoo jatko-osa ensimmäisen kirjan tapahtumat miehen näkökulmasta. Sekä väliin jääneen vuoden Laykenin näkökulmasta.

Nyt kun Slammed #1 ja #2 ovat luettu, voisi ajatella että palaisin arjen pariin. Valitettavasti (tai onneksi) kännykkäni muistista löytyy jo seuraava Goodreadsin suosittelema kirja. Palailen siis luultavasti taas hehkuttamaan kokemuksiani muutaman päivän kuluttua. 

Tammara Webber: Easy

“His jaw clenched. "Okay, so I guess trying to let you down easy was a bad idea--"

"This is your idea of letting me down easy? Breaking up with me so you can screw other girls? Without feeling guilty? Are you serious?"

"As a heart attack."

The last thing I thought before I picked up my econ textbook and hurled it at him: How can he use such a piece-of-shit cliche in a moment like this?”

Niin kätevä kuin Goodreads-sivusto onkin, on sillä myös huono puoli. Kun olen saanut hyvän kirjan luettua ja olen toipumassa kirjakrapulastani, osaa Goodreads ehdottaa uutta, vastaavaa kirjaa johon koukuttua! (ja masentua kun silleKÄÄN ei ole viittäkymmentä jatko-osaa..)

Näin löysin Tammara Webberin vain muutaman kuukauden vanhan Easy-romaanin, joka alunperin on julkaistu omakustanteena, noussut sitten suurten lehtien bestseller-listoille ja siten kiinnittänyt kustannusyhtiöiden huomion. Mahtavaa!

 

Kirjailija kertoo Easysta näin: 

"When Jacqueline follows her longtime boyfriend to the college of his choice, the last thing she expects is a breakup two months into sophomore year. After two weeks in shock, she wakes up to her new reality: she's single, attending a state university instead of a music conservatory, ignored by her former circle of friends, and failing a class for the first time in her life.

Leaving a party alone, Jacqueline is assaulted by her ex's frat brother. Rescued by a stranger who seems to be in the right place at the right time, she wants nothing more than to forget the attack and that night--but her savior, Lucas, sits on the back row of her econ class, sketching in a notebook and staring at her. Her friends nominate him to be the perfect rebound."

Taas yksi college-elämään sijoittuva kirja kaiken nielevällä rakkaudella, kyllä. Ehkä luen loppuvuoden vain tällaisia ja laadin sitten top 10 -listan suosikeistani =D. Easy ei ole niin mielettömän hyvä kuin Beautiful Disaster, mutta melko lähelle menee. Easyssa on myös vakavampia teemoja, naisen oikeus omaan vartaloonsa, kun luotettavan oloinen tuttava yrittää raiskausta. Kirja nostaakin hyvin esille sen, miten ihmiset kääntyvät tällaisissa tilanteissa toisiaan vastaan ja epäilevät toistensa sanaa.

Ja mikä parasta, tarina sisältää itsetietoisen kissan ;D 

“We talked - recent history only - and Lucas relayed the story of how Francis came to be his roommate. "He showed up at the door one night, demanding to be let in. Napped on the sofa for an hour, then demanded to be let out. It turned into a nightly ritual, with him staying longer and longer, until at some point I realized he'd moved in. He's basically the most brazen squatter ever.” 

Nimimerkillä luen juuri kolmatta kertaa Beautiful Disasteria kun siitä maailmasta ei vain voi päästää irti.

Jamie McGuire - Beautiful Disaster

 “He lifted my luggage off the floor. "You're not sleeping on the couch or the recliner. You're sleeping in my bed."
"Which is more unsanitary than the couch, I'm sure."
"There's never been anyone in my bed but me."
I rolled my eyes. "Give me a break!"
"I'm absolutely serious. I bag 'em on the couch. I don't let them in my room."
"Then why am I allowed in your bed?"
One corner of his mouth pulled up into an impish grin. "Are you planning on having sex with me tonight?"
"No!"
"That's why. Now get your cranky ass up, take your hot shower, and then we can study some Bio.” 

Syysflunssa on iskenyt. Sen seurauksena olen joutunut makaamaan tämän maanantaipäivän kotona ahkeran kirurgisen työharjoittelun sijaan. On ikävää kun joutuu sairastaessa murehtimaan poissaolotuntien korvaamista, siksi onkin kätevää kun löysin itselleni tekemistä joka ovelasti johtaa ajatukset harhaan.

Se rentouttaja on tietysti uusi kirjarakkaus, johon törmäsin eilen puolivahingossa internetin ihmeellisessä maailmassa. Jamie McGuiren Beautiful disaster on taas yksi niistä ilmeisesti teineille suunnatuista "rakkaus voittaa kaikki esteet" -kirjoista, joita arvostellaan kovaäänisesti kertomukseltaan kieroutuneeksi, sisältäen hyväksikäyttöä, alistamista ja - luonnollisesti - stalkkausta.  Tiedä sitten onko minussa jotain vikaa, kun en taaskaan näitä elementtejä huomannut =D

Mistä siis on kyse? Goodreadsista juonta tiivistettynä:  

"The new Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate percentage of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance between her and the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University's Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby needs—and wants—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match."


Tarina koukutti ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien, mikä onkin jokaisen lukemani kirjan edellytys. Eläydyin täysillä jokaisen hahmon elämään, tuskastuin pääparin on-offailuun, otin pakkomielteisesti selvää amerikankielisistä fraaseista kun en niitä ymmärtänyt...

Pitkästä aikaa on myös virkistävää, että naispäähenkilöllä on astetta enemmän luonnetta. Toisin kuin Bellat ja Anastasiat, joita jenkkikirjallisuus on lähiaikoina vilissyt, Abby/Pidgeon tässä kirjassa on jo elämässään paljon kokenut ja kolhuissa vahvistunut, eikä siedä typeryyksiä. Ajoittain meneekin sitten hermot Abbyn loputtomaan jääpäisyyteen, kun Travis nyt on niin ihana, että pitäisi tytön nyt jo se tajuta =D Lisäksi erilaista on myös se, että Abbylla on hyvä ystävä, jolla jopa on jo oma poikaystävä, eikä siis tarvitse tapella siitä universumin ainoasta komistuksesta. 

Toki kirjasta puuttuu ajoittain realistisuutta, mutta kun yleensä luen fantasiaa ja scifiä, voi jo arvata etten ole suuri realismin ystävä viihteen ollessa kyseessä.

“I know we're fucked up, alright? I'm impulsive, and hot tempered, and you get under my skin like no one else. You act like you hate me one minute, and then need me the next. I never get anything right, and I don't deserve you...but I fucking love you, Abby. I love you more than I loved anyone or anything ever. When you're around, I don't need booze, or money, or the fighting, or the one-night stands...”  

Beautiful Disasterille tulee myös "jatko-osa" ensi vuonna. Huhtikuussa 2013 ilmestyy Walking Disaster, joka kertoo tarinan samalta ajankohdalta - Travisin näkökulmasta! Seuraavat puoli vuotta eivät voi kulua tarpeeksi nopeasti... Onneksi Jamie McGuirelta on myös paranormaali trilogia, johon voin odotteluaikana syventyä. 



Lisähuomautuksena: Jännitystä kirjan lukuun teki myös se, että mistäs löydät kirjan, joka on melko vastikään lyönyt läpi USA:ssa. Päädyinkin vihdoinkin perehtymään hienon älypuhelimeni ominaisuuksiin, lataamaan App Storesta e-kirja-lukuohjelman, ja hankkimaan kirjan digitaalisessa muodossa (pakko se bibliofiilina on "oikeanakin" kyllä saada...)

Sitaatteja

"I'm not important. Everyone will do just fine without me", I say.
"Who cares about everyone? What about me?"
- Veronica Roth, Divergent

"Darcyn ilo ja onnellisuus tästä odottamattomasta vastauksesta oli sykähdyttävän suuri; mutta hän kykeni kuitenkin tulkitsemaan niitä niin järkevästi ja lämpimästi kuin kiihkeästi rakastuneen miehen ylimalkaan voi olettaa kykenevän. Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta, olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot; mutta vaikkakaan hän ei voinut sitä nähdä, voi hän ainakin kuunnella; ja hänen oma sydämensä oli ratketa hiuduttavasta hurmiosta."

- Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

If I was given the choice between having the world back and having you, I wouldn't be able to give you up. Not to save five billion lives.
- Stephenie Meyer, the Host

"Odottakaa hetkinen!" Ron tokaisi. "Me ollaan unohdettu jotain!"
"Mitä?" Hermione kysyi.
"Kotitontut, ne on kai kaikki alhaalla keittiössä?"
"Tarkoitatko, että meidän pitäisi hakea ne taistelemaan?" Harry kysyi.
"En", Ron sanoi vakavissaan, "tarkoitan, että meidän pitää sanoa niille, että häipyvät täältä. Ei kai me haluta lisää Dobbyja? Ei me voida käskeä niitä kuolemaan meidän puolesta -"
Kuului kalinaa, kun basiliskin hampaat ryöppysivät Hermionen sylistä. Hän juoksi Ronin luo, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä suoraan suulle. Ron heitti hampaat ja luudanvarren käsistään ja vastasi sellaisella innolla, että nosti Hermionen ilmaan.                                                

- J. K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset

It is a blessing as well as burden to love so much that you can hurt so badly when love is gone.
- Deborah Harkness, Discovery of witches

- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, huudahti professori lumoutuneena. 

Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja kuiskasi hellästi:

- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään sateensuojan alla.
Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt niin vaikka pensasaidalla istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa.

- Louisa M. Alcott, Viimevuotiset ystävämme

So after, when he whispers, "You love me. Real or not real?"
I tell him, "Real."
- Suzanne Collins, Catching fire

The one and only, Harry Potter

1. Harry Potter ja viisasten kivi (and philosopher's stone)
2. Harry Potter ja salaisuuksien kammio (and chamber of secrets)
3. Harry Potter ja Azkabanin vanki (and prisoner of Azkaban)
4. Harry Potter ja liekehtivä pikari (and goblet of fire)
5. Harry Potter ja feeniksin kilta (and order of phoenix)
6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi (and half-blood prince)
7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (and deathly hallows)

Ah, aihe josta riittäisi postattavaa ainakin viiden postauksen verran.
Henkilökohtaisen fantasialuku-urani aloittaja, ah-niin-tyypillinen Potter-saaga.

Olipa kerran pieni susali vuonna 2000 pyörimässä kotipaikkakuntansa kirjastossa tuskastuneena. Juuri se himoittu osa Neiti Etsivää oli lainassa, ja piti löytääkin jotain muuta luettavaa. Sitten, uutuushyllyssä paistatteli kirja nimeltä Harry Potter ja Azkabanin vanki, sarja josta oli joskus hiukan kuullut puhuttavan. Siispä pikkuinen susali kantoi siihen mennessä paksuimman kirjansa kotiin, ja se olikin sitten menoa.

"Kun professori Lupin asettui seisomaan kaapin viereen, kaappi alkoi yhtäkkiä vaappua ja paukuttaa seinää.
"Älkää turhaan säikähtäkö", Lupin sanoi tyynesti, kun muutama oppilas kavahti kauhuissaan taaemmas. "Siellä on mörkö."
Useimpien mielestä se oli nimenomaan syy säikähtää. Neville katsoi Lupinia silkan kauhun vallassa ja Seamus Finnigan silmäili huolestueena ovennuppia, joka rämisi.  
"Möröt viihtyvät pimeissä, suljetuissa tiloissa", professori Lupin sanoi. "Vaatekaapeissa, sänkyjen alla, tiskialtaiden aluskaapeissa - kerran tapasin yhden joka oli asettunut kaappikelloon. Tämä yksilö muutti tänne eilen iltapäivällä ja minä pyysin rehtorilta, ettei sitä karkoteta, jotta kolmasluokkalaiseni saavat harjoitella."
Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmatta Potteria seurasi nopeassa tahdissa ensimmäinen ja toinen, ja sitten alettiinkin odottamaan neljättä kirjaa. Onneksi kyseinen opus oli samaisena vuonna ilmestynyt englanniksi, ja heti seuraavana vuonna se ilmestyikin suomeksi. Ja viidennen kirjan osasikin sitten jo lukea itse englanniksi.

Niille, jotka eivät mahdollisesti ole ikinä kuulleetkaan Harry Potterista (onko sellaisia ihmisiä olemassakaan kehitysmaiden ulkopuolella?):

Harry Potter on pieni poika – ensimmäisessä kirjassa 11-vuotias – joka on orpo ja elää kurjien sukulaistensa luona. Kunnes nimenomaisena 11. syntymäpäivänään saa tietää olevansa velho, ja että häntä on syntymästä asti odottanut paikka Tylypahkassa, noitien ja velhojen sisäoppilaitoksessa.

Jokainen Potter-kirja käsittää yhden vuoden Tylypahkassa ja joka vuodessa on runsaasti jännittäviä elementtejä. Harryn vanhemmat kun eivät olleet kuolleetkaan missä tahansa onnettomuudessa, vaan heidät oli murhannut mahtava pimeyden velho Voldemort (jonka nimeä kukaan ei uskalla sanoa) Harryn ollessa 1-vuotias. Voldemort oli yrittänyt myös tappaa pienen Harryn, mutta se ei onnistunutkaan, ja siksi Harry on kuuluisa velhomaailmassa. Voldemort oli kadonnut Harryn murhan yrittämisen jälkeen. Osa on sitä mieltä, että hän oli kuollut, mutta useimmat vain että hän on käynyt heikoksi ja piilottelee jossain. Ja kuten voikin arvata, nimenomaan Voldemort on Harryn arkkivihollinen läpi kouluvuosien. 

" "Voidaanko me olla Anti-Pimento-liiga?" Angelina kysyi.
"Tai Taikaministeriö-on-törppö-ryhmä?" Fred ehdotti.
"Minulla oli mielessä", Hermione sanoi kurtistaen kulmiaan Fredille, "pikemminkin sellainen nimi, joka ei heti kielisi, mitä me tehdään, niin että me voidaan mainita se turvallisesti muuallakin kuin tapaamisissa."
"Asiallinen Kerho?" Cho sanoi. "Lyhennettynä AK, niin kukaan ei ainakaan voi arvata mistä on kyse?"
"Joo, AK on hyvä"; Ginny sanoi. "Paitsi että pannaan se tarkoittamaan Albuksen kaartia, koska sehän se kai on ministeriön pahin pelko, eikö vain?"
Tämä herätti hyväksyvää muminaa ja naurua."
Harry Potter ja feeniksin kilta

Ensimmäiset Potterit ovat selkeästi lasten ja nuorten kirjoja. Kirja kirjalta niiden sävy kuitenkin tummenee Harryn saadessa ikää, ja ainakin viides on jo enemmän nuorten ja aikuisten kirja. Edelleen silti jokainen osa on omaankin makuuni yhtä mukaansa tempaava kuin niitä ensimmäistä kertaa lukiessani.

Long time no ocean

Tervehdys pitkästä aikaa! Elämä on vienyt mennessään, enkä ole ehtinyt blogeilemaan oikeastaan lainkaan. Kesällä tuli mentyä naimisiin, mikä haukkasi ison kasan aikaa. Heti häiden jälkeen alkoikin sitten työharjoittelut sisätautien ja heti perään kirurgian osastoilla, ei siis aikaa avata kuin vähän koulukirjoja. Ja koska ensi keväänä pitäisi valmistua, on opinnäytetyö kovassa työstössä.

Opinnäytetyön aineistoa.

Rentoutumiseksi olen harhautunut lukemaan runsain mitoin fanfictionia. Vanha nuoruuden "paheeni", Potter-maailmaan sijoittuvat ficit. Viime viikolla tosin ilmestyikin Rowlingin uusi kirja, joten nyt pitäisikin siirtyä taas painetun kirjallisuuden pariin (tuli myös ostettua yhdistelmä fanfictionia ja painettua kirjallisuutta - en vieläkään osaa kuitenkaan päättää haluanko lukea Fifty Shades of Greytä vai en =D).

Tänään pyörähdimme miehen kanssa kirjamessuilla Turussa.

Eli blogattavaa olisi vähän, toivottavasti lähiaikoina olisi aikaakin tälle kaikelle.