keskiviikko 17. lokakuuta 2012

The one and only, Harry Potter


  1. Harry Potter ja viisasten kivi (and philosopher's stone)
  2. Harry Potter ja salaisuuksien kammio (and chamber of secrets)
  3. Harry Potter ja Azkabanin vanki (and prisoner of Azkaban)
  4. Harry Potter ja liekehtivä pikari (and goblet of fire)
  5. Harry Potter ja feeniksin kilta (and order of phoenix)
  6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi (and half-blood prince)
  7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (and deathly hallows)
Ah, aihe josta riittäisi postattavaa ainakin viiden postauksen verran.
Henkilökohtaisen fantasialuku-urani aloittaja, ah-niin-tyypillinen Potter-saaga.


Olipa kerran pieni susali vuonna 2000 pyörimässä kotipaikkakuntansa kirjastossa tuskastuneena. Juuri se himoittu osa Neiti Etsivää oli lainassa, ja piti löytääkin jotain muuta luettavaa. Sitten, uutuushyllyssä paistatteli kirja nimeltä Harry Potter ja Azkabanin vanki, sarja josta oli joskus hiukan kuullut puhuttavan. Siispä pikkuinen susali kantoi siihen mennessä paksuimman kirjansa kotiin, ja se olikin sitten menoa.

"Kun professori Lupin asettui seisomaan kaapin viereen, kaappi alkoi yhtäkkiä vaappua ja paukuttaa seinää.
"Älkää turhaan säikähtäkö", Lupin sanoi tyynesti, kun muutama oppilas kavahti kauhuissaan taaemmas. "Siellä on mörkö."
Useimpien mielestä se oli nimenomaan syy säikähtää. Neville katsoi Lupinia silkan kauhun vallassa ja Seamus Finnigan silmäili huolestueena ovennuppia, joka rämisi.  
"Möröt viihtyvät pimeissä, suljetuissa tiloissa", professori Lupin sanoi. "Vaatekaapeissa, sänkyjen alla, tiskialtaiden aluskaapeissa - kerran tapasin yhden joka oli asettunut kaappikelloon. Tämä yksilö muutti tänne eilen iltapäivällä ja minä pyysin rehtorilta, ettei sitä karkoteta, jotta kolmasluokkalaiseni saavat harjoitella."
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kolmatta Potteria seurasi nopeassa tahdissa ensimmäinen ja toinen, ja sitten alettiinkin odottamaan neljättä kirjaa. Onneksi kyseinen opus oli samaisena vuonna ilmestynyt englanniksi, ja heti seuraavana vuonna se ilmestyikin suomeksi. Ja viidennen kirjan osasikin sitten jo lukea itse englanniksi.
Niille, jotka eivät mahdollisesti ole ikinä kuulleetkaan Harry Potterista (onko sellaisia ihmisiä olemassakaan kehitysmaiden ulkopuolella?):
Harry Potter on pieni poika – ensimmäisessä kirjassa 11-vuotias – joka on orpo ja elää kurjien sukulaistensa luona. Kunnes nimenomaisena 11. syntymäpäivänään saa tietää olevansa velho, ja että häntä on syntymästä asti odottanut paikka Tylypahkassa, noitien ja velhojen sisäoppilaitoksessa.
Jokainen Potter-kirja käsittää yhden vuoden Tylypahkassa ja joka vuodessa on runsaasti jännittäviä elementtejä. Harryn vanhemmat kun eivät olleet kuolleetkaan missä tahansa onnettomuudessa, vaan heidät oli murhannut mahtava pimeyden velho Voldemort (jonka nimeä kukaan ei uskalla sanoa) Harryn ollessa 1-vuotias. Voldemort oli yrittänyt myös tappaa pienen Harryn, mutta se ei onnistunutkaan, ja siksi Harry on kuuluisa velhomaailmassa. Voldemort oli kadonnut Harryn murhan yrittämisen jälkeen. Osa on sitä mieltä, että hän oli kuollut, mutta useimmat vain että hän on käynyt heikoksi ja piilottelee jossain. Ja kuten voikin arvata, nimenomaan Voldemort on Harryn arkkivihollinen läpi kouluvuosien. 

" "Voidaanko me olla Anti-Pimento-liiga?" Angelina kysyi.
"Tai Taikaministeriö-on-törppö-ryhmä?" Fred ehdotti.
"Minulla oli mielessä", Hermione sanoi kurtistaen kulmiaan Fredille, "pikemminkin sellainen nimi, joka ei heti kielisi, mitä me tehdään, niin että me voidaan mainita se turvallisesti muuallakin kuin tapaamisissa."

"Asiallinen Kerho?" Cho sanoi. "Lyhennettynä AK, niin kukaan ei ainakaan voi arvata mistä on kyse?"
"Joo, AK on hyvä"; Ginny sanoi. "Paitsi että pannaan se tarkoittamaan Albuksen kaartia, koska sehän se kai on ministeriön pahin pelko, eikö vain?"

Tämä herätti hyväksyvää muminaa ja naurua."
Harry Potter ja feeniksin kilta
Ensimmäiset Potterit ovat selkeästi lasten ja nuorten kirjoja. Kirja kirjalta niiden sävy kuitenkin tummenee Harryn saadessa ikää, ja ainakin viides on jo enemmän nuorten ja aikuisten kirja. Edelleen silti jokainen osa on omaankin makuuni yhtä mukaansa tempaava kuin niitä ensimmäistä kertaa lukiessani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti