Tämän kuun ampumatarvikelaskusta tulisi tolkuton."
Huh, nyt onkin menossa oikein scifi-viikko (ja harvinaisen aktiivinen sellainen). Samalla kun itse etsin kirjastosta käsiini Enderin, törmäsi mieheni tähän viime vuonna suomennettuun teokseen, joka on herättänyt paljon huomiota. Kun mies ei sitä sitten heti ottanut luettavaksi, ajoin edelle.
Ernest Clinen erikoisromaanin maailmassa eletään vuotta 2044, ja maapallon resurssit ovat vähissä ja elo ankeaa. Onneksi on virtuualitodellisuus OASIS, jonne on hyvä paeta reaalimaailman ikävyyttä. Oasiksessa tapahtuu suurin osa maailman toiminnasta muutenkin: ihmisillä on työpaikkoja virtuaalitodellisuudessa, ja päähenkilömme Wade käy lukionsa poistumatta lainkaan kotoaan.
Oasiksen keksijä ja omistaja on kuollut tarinan alkaessa viisi vuotta sitten, jättäen jälkeensä valtavan omaisuuden vailla perijöitä. Kyseinen multimiljardööri-nero onkin järjestänyt omaisuudestaan valtavan, kolmiosaisen pääsiäismunanmetsästyskilpailun, jonka vihjeinä toimii 80-luvun populaarikulttuuri kaikessa monimuotoisuudessaan. Tarina alkaa kun päähenkilömme Wade on löytänyt ensimmäisen portin, ja tapahtumat alkaavat kelaamaan hurjalla vauhdilla eteenpäin, kun "munastajat" ympäri maailmaa käyvät taistoon.
Olen itse syntynyt vasta aivan 80-luvun lopussa, joten en ole elänyt kirjan hehkuttamaa vuosilukua niin, että voisin sanoa eläneeni. Tarinassa vilisevät viittauksen kultaiseen kasariin ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi tuttuja, ja vaikka eivät olisikaan, tarina imaisee oitis mukaansa. Tarinan kulku ei hidastu hetkeksikään, ja luinkin kirjan lähes yhdeltä istumalta eilisen vapaapäiväni aikana. Ja odotan, että pääsen lukemaan kirjan uudelleen ja uudelleen. Nautittavaa juonen kuljetusta, mielenkiintoisia henkilöhahmoja, ja ihana nörttitodellisuus! Kirjallisuusviitteitä oli vähiten, niitä jäin eniten kaipaamaan.
Kirjaa on kritisoitu arvosteluissa syvyyden puutteesta. Itse olin hirmu tyytyväinen, kun kirjasta puuttui niin montaa muuta vaivaava turha sanakikkailu kokonaan. Lauserakenteet olivat perinteisiä, eikä lukuenergiaa kulunut liikaa lukemansa analysointiin. Tarvitseeko kaiken nyt aina olla niin kovin syvällistä! Itselleni kirjallisuus on aina tarjonnut rennon mahdollisuuden eskapismiin ja sitä tämä kirja tarjoaa.
Hahmojen yksiulotteisuutta on myös kritisoitu. Mielestäni hahmot, Wade ja hänen virtuaalimaailman kautta tuntemansa ihmiset ja ystävät, ovat päin vastoin hyvinkin samaistuttavia. Vaikka Wade tuntee kirjan muut hahmot ainoastaan Oasiksen kautta, välittyy kaikista kuitenkin läpi ihmisyys, ja hahmoista valikoituu ne suosikit ja inhokit. Tarinan ihmisiä jää kaipaamaan kirjan lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti