"Heidän järjestäytyessään saapumispäiviensä mukaisesti Ender kulki edestakaisin käytävällä. Melkein kolmekymmentä hänen sotilaistaan oli uusia, suoraan lähtöryhmästä saapuneita, täysin kokemattomia taistelussa. Jotkut olivat jopa alaikäisiä - ovea lähinnä olevat olivat surkuhupaisan pieniä. Ender muistutti itseään siitä, että samanlaiselta hänkin oli varmaan näyttänyt Bonzo Madridista tullessaan ensimmäisen kerran armeijaan. Mutta Bonzolla oli ollut selvitettävään ainoastaan yksi alaikäinen sotilas."
Ah, vanha kunnon scifi-klassikko. Ilmestynyt vuonna 1986, minun lukemani suomenkielinen painos (suomentanut Veikko Rekunen) on ilmestynyt vuonna 1990. Orson Scott Cardin teos Ender's game, suomennetulta nimeltään yksinkertaisesti Ender. Enderistä puhutaan, että tämä klassikko on useiden sotakoulujen suosituksena oppilailleen, että tämä teos opettaa hienosti sotastrategiaa. En tiedä militaria-hyödystä, mutta vilpittömästi suosittelen kyllä kaikille, jotka arvostavat perinteistä, laadukasta scifi-kirjallisuutta.
Tiivistettynä juoni kertoo tulevaisuuden maailmasta, maailmasta, jonka lähihistoriasta löytyy täpärästi voitettu alien-sota ötököiksi (bugs) kutsuttuja muukalaisia vastaan. Sodan toistumista peläten maailma on muuttunut. Ihmisten elämää ja eritoten lisääntymistä rajoittavat moninaiset hallituksen asettamat säännöt, ja lapsia tarkkaillaan ja koulutetaan syntymästä asti seuraavaa alien-sotaa varten. Päähenkilömme Ender valitaan sotakouluun kuuden vuoden kypsässä iässä, ja kirja seuraa Enderin elämää seuraavan viiden vuoden ajalta.
Itse tartuin tähän kirjaan jälleen kerran elokuvan johdattamana. Marraskuussa on tulossa tähän ja kirjan jatko-osaan, Kuolleiden puolustajaan, perustuva elokuva. Kuulin tulevasta elokuvasta ystäväpiirimme sisällä, ja etsin kirjan nopeasti käsiini. Olen noin kymmenen vuotta sitten lukenut Cardin Alvin-sarjaa, ja pidin niistä kirjoista silloin. En kuitenkaan jostain syystä ikinä etsinyt käsiini miehen muita kirjoja (luultavasti johtuen 14-vuotiaan itseni scifi-rajoittuneisuudesta). Ender oli kuitenkin hieno elämys. Tarina on mukaansa tempaava, ja teksti laadukasta. Olen tunnettu siitä, että jos kirja ei viimeistään 50 ensimmäisen sivun kuluessa käy mielenkiintoiseksi, jää se kesken. Ja nykyään olen ollut erityisen huono lukemaan mitään suomenkielistä. Tämän kirjan kohdalla molemmat ongelmat jäivät syrjään. Kirja tempaisi mukaansa ensimmäisessä 10 sivussa, ja teksti oli tarpeeksi tasokasta, joten lukukieli ei ollut ongelma.
"Kunpa olisimme pystyneet puhumaan teille, kuningatar sanoi Enderin
sanoin. Mutta koska se ei onnistunut, me pyydämme vain tätä: älkää muistako
meitä vihollisina vaan traagisina sisaruksina, jotka kohtalo tai luoja tai
evoluutio muutti ruumiiksi. Jos olisimme suudelleet, se olisi ollut sellainen
ihme joka olisi tehnyt meidät inhimillisiksi toistemme silmissä. Sen sijaan me
surmasimme toisiamme. Silti me toivotamme teidät tervetulleiksi kestiystäviksi.
Tulkaa kotiimme, maapallon tyttäret, asukaa käytävissämme, kerätkää satoa
pelloiltamme. Me emme voi tehdä sitä, te olette nyt meidän kätemme. Kukkikaa,
puut; kypsykää, pellot; lämmittäkää, auringot; olkaa hedelmälliset, planeetat.
He ovat meidän kasvattityttäriämme ja he ovat tulleet kotiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti