We were pretty much the epicenter of the middle of nowhere.
At least, that's what I thought.
Turns out, I couldn't have been more wrong.
There was a curse.
There was a girl.
And in the end, there was a grave.
Näin Goodreads kertoo kirjan juonesta: Lena Duchannes is unlike anyone the small Southern town of Gatlin has ever seen, and she's struggling to conceal her power and a curse that has haunted her family for generations. But even within the overgrown gardens, murky swamps and crumbling graveyards of the forgotten South, a secret cannot stay hidden forever.
Ethan Wate, who has been counting the months until he can escape from Gatlin, is haunted by dreams of a beautiful girl he has never met. When Lena moves into the town's oldest and most infamous plantation, Ethan is inexplicably drawn to her and determined to uncover the connection between them.
Vasta kun sain kirjan luettua, ja aloittelin toista osaa (sarja on neljäosainen), ymmärsin mikä kirjassa niin paljon ärsytti. Ymmärsin, että kirja tuo mieleeni Twilightin, käänteisillä sukupuolirooleilla. Tarina kerrotaan Ethanin näkökulmasta, joka on tavallinen ihmispoika. Joka ihastuu angstaavaan noitatyttö Lenaan, jonka mielestä heidän ei tulisi olla yhdessä. Yhdessäolo on Ethanille vaarallista, mutta kaikenvoittava rakkaus jne jne. Ihmettelenkin miksi samankaltaisuuden hoksaamiseen meni näinkin kauan.
Lisäksi toinen osa lähes tulkoon aloittaa uudelleen saman tarinan kuin ensimmäinen osa. Tässä vaiheessa jätinkin toisen osan kesken. Jos joku on selvinnyt koko sarjan läpi, saa kertoa onko saaga oikeasti lukemisen arvoinen. Ensimmäinen osa oli nimenomaan ihan kiva, kirjan luki sujuvasti ja aika nopeasti, tarina imaisi mukaansa. Vasta toisessa osassa alkoi todella ärsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti