Arkibloggaamiseni tulee olemaan varsin vaihtelevaa, työpäivien jälkeen ajatus ei enää kulje. Viikonloppuihin ajattelinkin siksi suunnitella ainakin yhden vakituisen postausaiheen, tukemaan muiden vapaapäivien ja iltavuoropäivien tuottamaa sisältöä (toivottavasti). Näin lauantaisin kirjoittelen otsikon mukaisesti kirjoista, jotka sillä hetkellä ovat aktiivisessa luvussa.
Olen tällä hetkellä varsin kammottavan reading slumpin pauloissa. Olen tässä kuussa lukenut kaksi kirjaa loppuun, enkä ole pahemmin edes edistynyt keskeneräisissä kirjoissa. Luen fanfictionia kyllä koko ajan, mutta siltäkin osin vain vanhoja suosikkeja.
Niinpä tämän uuden postaussarjani ensimmäinen osa on enemmänkin toiveajattelua, mutta toivottavasti jotain tulosta syntyy.
Tässä tällä hetkellä eniten mieltäni kiehtovat kirjat.
Tomi Adeyemin esikoisromaani Children of Blood and Bone on ollut ison hypen kohde sosiaalisessa mediassa. Kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty, ja kirjailija sai 7-numeroisen summan kirjasopimuksestaan. Olen lukenut tätä fantasiasarjan ensimmäistä osaa nyt hieman reilun sata sivua, ja vaikuttaisi ettei hype ole turhaa. Tarina on piristävän uuden oloinen, ja Länsi-Afrikan mytologioihin ja maisemiin perustuva fantasiamaailma on sekin mukavan erilainen.
Robert Jordanin eeppisen fantasiasarjan kolmas osa, The Dragon Reborn, on maaliskuun pakko lukea -listallani. Jotta saisin kaikki 15 osaa luettua tämän vuoden aikana, pitäisi kuussa lukea enemmänkin kuin yksi osa, toisin kuin nykyinen tahtini mahdollistaa. Olen lukenut tätä Ajan pyörän osaa 59 sivua...
Pidän näistä kirjoista valtavasti, mutta nämä alkupään osat ovat ikävän hyvin muistissa, joten erityistä vetoa kirjan jatkamiseen ei ole näkyvissä.
Beneath the Sugar Sky on toinen osa Seanan McGuiren Wayward Children -lyhyttarinasarjaa. Ensimmäinen osa oli viimeinen kirja, jonka luin viime vuoden puolella, ja pidin siitä valtavasti. Tarinassa oli sellaista kaunista sadunomaisuutta, jota aikuisten fantasiassa harvoin näkee hyvin toteutettuna. Every Heart a Doorway, kyseinen ensimmäinen osa, voittikin ilmestyttään Hugon, Nebulan ja muita isoja fantasiakirjallisuuden palkintoja.
Tätä kirjaa en ole vielä aloittanutkaan, mutta siinä kun on alle 200 sivua, ja hyllyssä odottaa jo kolmaskin osa, olisi korkea aika ottaa ja lukea eteenpäin.
Becky Albertallin Simon vs. The Homo Sapiens Agenda on parasta mitä olen tänä vuonna lukenut. Parasta, mitä olen hetkeen ylipäätään lukenut. Niinpä tämä kirjailijan toinen kirja, The Upside of Unrequited, on korkealla lukulistallani. Tiedän, että tämä nuortenkirja olisi nopealukuinen, kunhan tarina imaisee mukaansa. Ensimmäiset 16 sivua eivät sitä vielä tehneet, kun kirjaa aloitin pari viikkoa sitten.
Jos kaikki nuo mielenkiintoiset ja/tai helppolukuiset kirjat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, on minulla odottamassa myös kolme erilaista sarjakuvaa.
The Sandman kokonaisuudessaan, 10 osaa, on ollut lainassa ystävältäni jo vuodenvaihteesta asti. En ole edelleenkään lukenut edes ensimmäistä osaa.
Monstressin toinen osa löytyi kirjastosta. Taide tässä sarjassa oli niin upeaa, että jatkaa on pakko tarinan raskaudesta huolimatta.
Lisäksi mustana hevosena on myöskin ystävältä lainassa oleva Superman: Red Son -sarjakuva, joka kertoo vaihtoehtotodellisuuden Supermanin tarinasta; jos supersankari olisikin pudonnut Neuvostoliiton alueelle Yhdysvaltojen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti