Matkamuistoja New Yorkista

Teimme häämatkan hengessä miehen kanssa 7 päivän matkan New Yorkiin. Tuliaisina kannoin itselleni kotiin 8 uutta kirjaa =D

Ensin esittelyyn ne tyylikkäimmät. Paikallisilta joulumarkkinoilta löytyneen kierrätystaide-Alienin vieressä patsastelevat kenties kirjahyllyni tyylikkäimmät teokset.

Barnes & Noblesilta löytyi iso esittelypöytä klassikoita uusissa tyylikkäissä kansissa, metallisilattuine sivuineen. Valinnanvaikeus iski, mutta loppujen lopuksi kotiin lähti kauhukirjallisuuden uranuurtaja Edgar Allan Poen sekä scifikirjallisuuden uranuurtaja H. P. Lovecraftin kokoelmat. Kummaltakaan en ole lukenut aiemmin kuin lyhyimpiä novelleja tai Poen tapauksessa runoja, joten tulen varmasti viettämään monia rattoisia hetkiä tutustuen herrojen tuotantoon.

Ja sitten niitä muita löytöjä, jotka mahdollisesti saavat myöhemmin tarkempaa esittelyä. Etualalla ovat kaksi Young Adult -romaania, joita olen tänä syksynä kuluttanut e-kirjamuodossa. On vain kivampaa lukea monta kertaa luettuja kirjoja paperiversioina, suosikkikohdat aukeavat lähes itsestään.

HBO:n kaupasta löytyi tyylikäs Trueblood-keittokirja, täynnä mielettömiä etelävaltioiden klassikkoreseptejä. Yhtä lailla kuin pidän muistakin kirjoista, olen addiktoitunut keittokirjoihin. Ruuanlaitto ja leivonta on mukavaa, ja joskus on netin sijaan hauska hakea uusia reseptejä perinteisesti kirjasta.

Keittokirjan alta pilkottaa Harry Potter Exhibitionin esittelykirja. Turistiviikkomme kohokohta minulle oli ehdottomasti Discovery Times Squarella näytillä oleva Potter-elokuvien propseista kasattu näyttely. Näyttelyssä ei saanut ottaa ollenkaan kuvia, mutta onneksi mukaan sai ostaa tyylikkään kuvakirjan. Näyttelyn lahjakaupasta tarttui kyllä niin paljon mukaan kaikkea muutakin, että taidan pikkuhiljaa tarvita Potter-fanitukselleni isompaa vitriiniä...

Luonnontieteellisestä museosta tarttui mukaan Theodore Rooseveltin elämäkerta. Don Rosan ankkatarinoiden lukemisesta lähtien T.R. on ollut suosikkini USAn presidenteistä, enkä ole löytänyt miehestä suomennettua elämäkertaa. Nyt lähti siis Pulitzer-palkittu 80-luvun klassikkoteos mukaan kotiin, mahdollisesti ensi vuonna sitten vaikutteita teoksesta. Perinteisesti olen nauttinut elämäkertojen lukemisesta kun vain kohdehenkilö on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Ja Rooseveltin vieressä on kirja, jonka ehdin jo välipäivinä lukaistakin. Breaking Dawn osa 2:sta elokuvissa katsoessa mainostrailereiden joukossa tuli mainos paranormal-tarinasta, joka perustui kirjaan josta en ollut kuullutkaan. Beautiful Creatures tarttui tästä syystä mukaan matkaan, kun sattui osumaan silmään kirjakaupan hyllyssä. Ensimmäinen osa sarjasta tuli luettua, toinen jäi kesken. Palaan myöhemmin asiaan, miksi.  

Näkymää Rockefeller Centerin näköalatasanteelta.

Kaiken kaikkiaan New York oli mieletön elämys, eikä varmasti jäänyt viimeiseksi Amerikan matkaksi. Totesin tosin reissulla olevani pinttynyt brittifani, mikään ei tunnu voittavan Iso-Britanniaa kun suosikkikohdettani valitsen.

Top Ten Tuesday: Uusia kirjailijatuttavuuksia v. 2012

Tällä viikolla meemi-sivun haasteena vuoden lopun lähestymisen kunniaksi oli kertoa, keitä ovat tämän vuoden mahtavimmat uudet kirjailijatuttavuudet itselle. Olen niin onneton kokeilemaan mitään uutta, että tästä listasta tulikin vain top seiska.

 

7. Tina Reber. Joskus ihminen tarvitsee kevyttä kirjallisuutta, ja tämä syksy on ollut sellainen. Reberin "tavistyttö tapaa superjulkkiksen" -kirjat ovat kevyttä hömpimmästä päästä, eikä sitä pidä tuomita. Jokaiselle kirjalle on paikkansa.

6. Colleen Hoover. Yksi tämän syksyn e-kirja -suosikkieni kirjailijoista. Hienot teokset Slammed sekä Point of Retreat ovat Hooverin käsialaa. Olen viehättynyt runo-lisästä kirjoissa, samoin kuin myös siitä miten Hooverin suosikkimusiikkia on käytetty lukujen avauksissa. Sitaatit on kivoja kirjallisuudessakin.

5. Tammara Webber. Toinen lokakuussa löytämiäni kirjailijoita (lokakuussa eskapismi pelasti mielenterveyteni), joiden teoksia kulutin puhki. Webberin Easy on hieno yksittäinen kirja, joka toimii sellaisenaan ilman jatko-osa -haikailuja.

4. Jane Austen. Muistaakseni löysin Austenin tämän vuoden puolella. Olen lukenut hänen tuotannostaan vain Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta se riittää. Voisin lukea mr. Darcyn ja Elizabethin tarinan uudelleen ja uudelleen, Austenin kohdalla olen viimeinkin alkanut ymmärtää miksi klassikoita jaksetaan hehkuttaa, aiemmin ajattelin että Shakespeare on poikkeus, joka vahvistaa klassikkojen yliarvostuksen säännön.

3. Jamie McGuire. Beautiful Disasterin kirjailija, syy miksen ole loppuvuodesta enää lukenut mitään uutta. Luen vain uudelleen ja uudelleen McGuiren esikoisteosta. Täytyy varmaankin saada opinnäytetyö valmiiksi ennen huhtikuuta, jolloin jatko-osa ilmestyy... =D

2. Veronica Roth. Kirjailija, joiden kirjojen parissa hengailin koko kesän. Tästä dystopia-kirjailijasta sain vinkin Facebook-kaverin päivityksestä, jonka jälkeen ei ollut paluuta. Divergentin ja Insurgentin jatko-osa on yksi eniten ensi vuodelta odottamiani kirjoja.

1. Deborah Harkness. Ehdoton tämän vuoden ykkönen uusista tuttavuuksista. Skotlannin reissun vahinko-ostos, Harknessin esikoiskirja oli elämys, samoin jatko-osa. Harkness yhdistää niin mielettömästi todellisen maailman historiaa, noitia ja vampyyreitä, ettei voi olla kuin hurmaantunut (vain lohikäärmeet puuttuvat).

Christopher Paolini: Perillinen

 Jos Saphiraa pelotti, niin Eragon ei aistinut sitä. Hän ei aistinut muuta kuin tämän päättäväisyyden. Saphira räpytteli siipiään entistä nopeammin, ja muutaman minuutin päästä he saavuttivatkin tuon pyörteilevän pilviseinämän ja sukelsivat siitä läpi suoraan myrskyn keskukseen,
     Hämärä ympäröi heidät harmaana ja hahmottomana.

Lohikäärmefanaatikon joulukuun fiilistelyä.

Eragon-sarjan päätösosa ilmestyi englanniksi viime vuonna. Löysin kirjan viime joulukuussa Akateemisesta kirjakaupasta ja kannoin hypettäen kotiin. Enkä koskaan lukenut. Jotenkin kun on joskus aloittanut lukemisen suomeksi, ei se enää onnistu englanniksi (Potter on poikkeus. Potter on aina poikkeus.). Nyt kuitenkin eräänä päivänä törmäsin kirjaan suomeksi käännettynä kotoisasti Suomalaisessa kirjakaupassa ja kannoin hypettäen kotiin. Ja nyt se on luettu, vihdoin. Eikä Eragon pettänyt vieläkään.

Niille joille tarina ei ole tuttu: Eragon on nuori ihmispoika, joka päätyy mutkien kautta lohikäärmeratsastajaksi Valtakunnassa, jota hallitsee ilkeä tyranni. Eeppinen fantasiamaailma on täynnä haltioita, kääpiöitä, taikuutta ja muita juuri oikeita ominaisuuksia, joita hyvä fantasiatarina pitää sisällään. Lisäksi kirjan taika/haltiakieli on saanut inspiraationsa ruotsista, mikä aiheuttaa ajoittaista huvittumista. Haltiakuningatarta kun kutsutaan kikkailunhaluisesti drottninguksi, mikä ei ainakaan tällaista pakkoruotsin vihaajaa vakuuta.

Olipa kerran El-harimissa keltasilmäinen mies.
"Varo valheita", hän kuiski, minulle kenties.
"Älä pimeyden varjojen kanssa kamppaile, 
muuten ne valtaavat mielesi;
älä syvyyksien demoneita kuuntele, 
muuten ne tunkeutuvat uneesi."

Viimeisessä osassa tarina saavuttaa huippunsa runsaalla sodankäynnillä ja mieltä riemastuttavalla arvoitusten ratkonnalla. Tarina on kokonaisuudessaan suunniteltu etukäteen, ja hienosti ensimmäisestäkin osasta asti auki roikkuneet juonenpätkät kuroutuvat umpeen lopussa. Lopetus ei ehkä ihan täysin täyttänyt odotuksiani, mutta sehän kertoo vain siitä että kirjailija ei ole sortunut kliseisimpiin ratkaisuihin lopettaessaan.

Christopher Paolini on saanut idean tarinaan ja aloittanut sen kirjoittamisen 15-vuotiaana. Tämän ajattelisi olevan huono merkki, mutta tarina ei mielestäni ole missään vaiheessa kärsinyt tästä. Esikoisromaanikin on hyvä, toki tarina kehittyy mukavasti kautta linjan, viimeisen osan huipentaessa saagan. Jännittävää nähdä mitä Paolinista kuullaan myöhemmin. Nopealla googlettamisella Paolini ei ole valmis Eragonin maailman kanssa, ja lupailee useita itsenäisiä jatko-osia tulevaisuudessa.

Top Ten Tuesday: Kymmenen kirjaa joulupukin listalle

Tällä viikolla valitsin aiheen suoraan meemi-sivun listalta, joulukuun kunniaksi nyt siis lista kirjoista, joita olisi kiva omistaa.

10. Jamie McGuire: Beautiful Disaster

 Olen lukenut Beautiful Disasterin jo useaan otteeseen e-kirjana, mutta todellisen kirjarakastajan tyyliin haluaisin kirjan myös perinteisessä muodossa.

Nyt kirjaa lisäksi myydään kovakantisena, signeerattuna versiona, joka olisi oikein kiva joululahja ^_^






9. Jane Austenin kootut

Kootut-laitos Jane Austenin kirjoista olisi mahtava lisä kirjahyllyyn. Suomeksi en tällaista löytänyt, alkuperäiskielellä useammassakin muodossa. Esimerkiksi kuvan mukainen boksi olisi hieno.








8.Goscinny & Uderzo: Asterix

Sarjakuvia mukaan lahjalistalle! Olen innokas Asterix-fani, mutta silti kirjahyllystämme löytyy vain yksi sarjakuva. Olisikin hienoa, jos näitä alkaisi tipahtelemaan lahjoina.

Viime vuodesta alkaen Asterixeja on alkanut ilmestymään kovakantisina albumeina, joiden värejä on korjattu uuteen uskoon.





7. Johanna Sinisalo: Sankarit

Uusimmista Sinisalon teoksista en ole innostunut, mutta tämä modernia Suomea ja Kalevalan maailmaa yhdistelevä teos on yksi suosikeistani. Omasta hyllystä Sinisalolta löytyy vain Ennen päivänlaskua ei voi, Sankarit sopisi hyvin jatkoksi.








6. Christopher Paolini: Eragon ja Esikoinen

Minulla on parhaillaan luvussa Eragon-sarjan viimein osa, Perillinen. Omistan kaikki neljä kirjaa, mutta kaksi ensimmäistä ovat pokkarimuodossa. Eragon ja Esikoinen olisikin hienoa löytää lahjapaketeista kovakantisina hyllyä kaunistamaan.





5. Kerstin Gier: Rubiininpuna

Joitakin uusiakin tuttavuuksia olisi mukava löytää lahjapaketeista. Yksi tällainen voisi olla esimerkiksi aikamatkailutrilogian aloittava Rubiininpuna. Olen kauniilla ulkoasulla varustettua kirjaa paijaillut muutaman kerran kirjakaupoissa, ja juonikuvauskin vaikuttaa mielenkiintoiselta.







4. Novellikokoelma: Steampunk! - Koneita ja korsetteja

Ensimmäinen kotimaisin voimin tuotettu steampunk-kokoelma kiinnostaa. Teos sisältää yhdeksän eri kynäilijän tuottamaa novellia, jotka lupaavat steampunkin henkeen jännittäviä tarinoita.









3. Douglas Adams: Linnunrata -yhteisnidos

Hyllystämme löytyy Douglas Adamsin sarja englanninkielisenä yhteisniteenä, mutta minä kaipaisin kirjaa suomeksi. Olen muutenkin huono lukemaan perinteistä scifiä, joten en kaipaa Linnunrataan tarttumiseen kielihaastetta.








2. Runoja

Runokirjat ovat aina miellyttäviä. Kirjahyllyssäni on huutava aukko esim. Pentti Saarikosken tai Tommy Tabermanin kohdalla.

1. Patricia C. Wrede: Lohikäärmeen prinsessa

Lumotun metsän kronikoiden ensimmäinen osa, yksi nuoremman ikäni suurimmista suosikeista. Ja painos on tietenkin loppu, enkä löydä sitä mistään antikvariaateista.

Tämä olisi ehdoton joululahjojen kuningas, monta vuotta metsästämäni aarre. 

Top Ten Tuesday: Kymmenen teemalaulua kirjoille

Törmäsin Hys, äiti lukee nyt! -blogin kautta tähän mahtavaan, jenkeistä alkaneeseen haasteeseen (alkuperäinen haasteen antaja täältä) ja päätin lähteä mukaan. Meemisivulla on ilmoitettu aiheita, joista valitsen suosikkilistan tehtäväksi. Nyt siis, ensimmäistä kertaa, Val Alornin top ten!

Silmiini osui täydellinen aihe: "Top Ten Books I'd Give A Theme Song To." Minulla on usein tapana kuunnella musiikkia samalla kun luen, ja tietyt kappaleet ovatkin sitten leimautuneet tiettyihin kirjoihin, sama sitten sopiiko kappale yhtään kirjaan vai ei =D Tässä nyt siis listaa mieleenpainuneimmista.

10. J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki



Kuten kappaleesta huomaa, olin pitkään 90-luvun jälkeenkin (edelleen!) vannoutunut ysärifani. Niinpä kun luin ensimmäisiä kertoja suosikki-Potteriani, taustalla soi Fiven "Don't wanna let you go." Ja edelleen sopii mielestäni mielettömän hyvin tunnelmaan.

9. Robert Jordan: Ajan Pyörä nro 1: Vaarojen taival



No.. Puhutaan tässäkin ajasta! Jälleen yksi kappale, jonka kuullessani tulee automaattisesti koko Ajan Pyörä -saaga mieleen, mutta erityisesti ensimmäinen osa.

8. Margaret Weis: Raistlin-kronikat: Hengen miekka



... Tämä lista antaa melko arveluttavan kuvan musiikkimaustani. En itse asiassa muista aivan satavarmasti, mitä Weisin kirjaa luin kun tämä Aikakoneen kappale soi repeatilla, mutta Dragonlanceen leimautuu melko vahvasti.

7. Christopher Paolini: Brisigr



Muistan elävästi kun luin Eragon-saagan kolmatta osaa kesken koulupäivän, ja Ylex soitti jatkuvalla soitolla Lily Allenin uusinta. Eh ^^'

6. Stephenie Meyer: New Moon



Hiljainen työpäivä, radio soi taustalla, ja luen aikani kuluksi Twilightin jatko-osaa. Ja taustalla soi Enrique. Ikuiset mielikuva, joita Meyer ei ehkä tarkoittanut syntyväksi...

5. Eoin Colfer: Artemis Fowl - Tehtävä pohjoisessa



Sinä jouluna olin saanut lahjaksi uusimman Artemis Fowlin, sekä CD-levyn johon olin tykästynyt levyraadin perusteella. Siksi edelleen Artemis Fowlin taivaltaessa Murmanskin maisemissa, taustalla soi Helene Segara.

4. Deborah Harkness: Discovery of Witches



Tänä keväänä ollessani Skotlannin matkalla, löysin tämän nimenomaisen, mahtavan kirjan. Sitä lukiessani hotellilla, taustalla soi musiikki-tv:stä UK:n toplistojen ykkönen.

3.  L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet



Nuorempana olin suuri Anna-sarjan fani, ja tämä kirja löytyi äitini hyllystä ja luin sitä usein. Elävimmin tähän(kin) on leimautunut jälleen yksi ysäribiisi.

2. Marianne Curley: Muinainen taika



Muinainen taika on yksi teinivuosieni suosikki-fantasioita, joka ihmeesti toimii edelleen melko hyvin. Ja taustalla soi yksi teinivuosieni suosikkibiiseistä, joka tämän kirjan lisäksi leimautuu vahvasti myös Potter-fanfictioniin =D

1.  Kaikki EEPPINEN fantasia



Ehdoton suosikkibändini on melko nuoresta asti ollut Queen - ah sitä katkeruuden määrää kun olen syntynyt vain kaksi vuotta ennen Mercuryn kuolemaa. Luonnollisesti bändiä on siis tullut luukutettua isän levyhyllystä urakalla, ja kappaleita on leimautunut useisiin kirjoihin. Tällainen dramaattinen musiikki on aina ollut makuuni, ja ehkä se selittää myös mieltymystäni eeppisimpiin fantasiasaagoihin. Mikäs täydentäisi paremmin toisiaan?

Olkoon Queenin kenties eeppisin kappale omistettu siis kaikille hienoille fantasiasaagoille ^_^

Muuttopuuhia

Tavaroita järjestellessä pitää ilmeisesti viedä muutama kirja vessaankin..

Tina Reber: Love Unscripted sekä Love Unrehearsed

“You are it for me. But the me that knelt in front of you that night and the me that is standing in front of you right now is not the same me that's out there in the spotlight." He thumped his hand over his heart. "They only get the outside, not the inside. That's for you.”  

Viimeisen kahden viikon aikana on tullut vaihdettua osoitetta Porissa, keskustan laidalta toiselle. Tällaisina hetkinä sitä aina havahtuu siihen miten paljon sitä omistaa kirjoja, niiden kantaminen kun ei ole niin mukavaa! (ja ovat ne vielä järjestemättäkin, pinottuna vain epäselviin kasoihin kirjahyllyyn...) Siksi onkin hyvä että olen nyt hurahtanut e-kirjoihin näin mittavasti. Viimeisten viikkojen aikana olen lukenut Tina Reberin kaksiosaista Love-sarjaa uudelleen ja uudelleen.

“Do I have to make a poster and scream Ryan, Ryan?" I kidded.
"The only time I want to hear you scream my name is when I'm making love to you. Although you did call me God the other night. That's acceptable, too."

 Love Unscripted ja Love Unrehearsed kertovat Rhode Islandilta kotoisin olevan baaria pitävän Tarynin, ja Pennsylvaniasta kotoisin olevan filmitähti Ryanin rakkaustarinan. Ryan on ensimmäisen kirjan alussa ison hittielokuvan miespääosa, ja saapunut Rhode Islandin pikkupaikkakunnalle tekemään elokuvasarjan toista osaa. Taryn, toisin kuin kaikki tyttöystävänsä, ei ole nähnyt Ryanin elokuvaa, eikä siksi oikein ymmärrä mikä kylläkin komeassa näyttelijässä on muka niin ihmeellistä. Kun he sitten sattuman kautta osuvat vastakkain, kohtelee Taryn Ryania ensihetkestä alkaen aivan kuin ketä tahansa ihmistä, mikä ilahduttaa kiljuviin naisiin tottunutta Ryania. Ja siitä se suuri rakkaus sitten alkaakin nopealla tahdilla.

Tarina on melko ennalta-arvattava, ja suomalaiseen mielenlaatuun vähän liiankin täynnä Sinkkuelämää-tyyppistä draamaa ja väärinymmärryksiä. En tiedä kuinka realistinen tarinan julkisuuspuoli on, mutta voi helposti kuvitella, että tällaista hysteeristä fanitusta ja ajoittaista stalkkausta saisi osakseen mm. Robert Pattinson.

Olen nyt molemmat osat lukenut jo kahteen kertaan, eli koukuttava tarina on kyseessä. Kirjat ovat myös hauskoja hahmojen välisessä dialogissaan, päähenkilöiden väliset letkautukset tuntuvat luontevilta. Kevyen hömppäkirjallisuuden tapaan nämäkin ovat ajoittain melkoisenkin graafisia kuvauksissaan, mikä ei tietystikään ole miinus. ^_^

“You know what I think? I think you should stop all this nonesense and screw the shit out of him until he passes out from exhaustion...you'll have to feed him, of course, to keep his energy level up, but make sure you hide his clothes so he can't get dressed. Men can't run when they're naked.” 

Chelsea M. Cameron: My Favorite Mistake

“I don't like you. I don't like how your hair smells, and how I can't stop thinking about waking up and seeing your face. I hate how my bed felt empty when you left. I don't like how good you were with my family, especially Harper, and how I wanted to see you with them again, but not just as a guest. As a member. You're right. I don't like you at all.” 

Jälleen yksi löytö Goodreadsista, ja nopea luku-urakka iphonen avustuksella. Ja tällä kertaa kirja todellakin hyötyi suositteluista, näin rumalla kannella varustettua kirjaa en olisi koskaan omatoimisesti valinnut.

Juonta Goodreadsin sivuilta:

Taylor Caldwell can't decide if she wants to kiss her new college roommate or punch him.

On the one hand, Hunter Zaccadelli is a handsome, blue-eyed bundle of charm. On the other, he's a tattooed, guitar-playing bundle of bad boy. Maybe that's why Taylor's afraid of falling in love with him, or anyone else. She doesn't want to get burned, and even though her other roommates adore him, she wants him gone before it's too late.

Hunter himself has been been burned before, but the fact that Taylor calls him out on his crap and has the sexiest laugh ever make him decide maybe love isn't a lost cause. They make a bet: if she can convince him she truly loves or hates him, he'll leave the apartment--and leave her alone. The problem is, the more time they spend together, the less she hates him, and the more she moves toward love.

But when the man who holds the key to Taylor's fear of giving up her heart resurfaces and threatens to wreck everything, she has to decide: trust Hunter with her greatest secret, or do everything in her power to win that bet and drive him away forever.

“I want you. Right now. If you said yes, I would kiss you. I would kiss you until we both forgot that lips were made for anything other than kissing. I'd take you out of that outfit, as cute as it is. I want to see what you look like with nothing on. I want to make you sigh like you did with the cake. I want to be with you. Right now.” 


Vedonlyönti toi vahvasti mieleen Beautiful Disasterin. Tatuoitu lihaksikas mies toi mieleen Beautiful Disasterin. Komeudestaan itsevarma playboy toi mieleen Beautiful Disasterin. Neitsyeksi säilynyt itsevarma naispäähenkilö toi mieleen Beautiful Disasterin. Pakotettu yhdessäasuminen toi mieleen Beautiful Disasterin. Lista voisi jatkua varsin pitkään.

Yhtäläisyyksiä siis löytyi jonkun verran, samoin kuin tietysti college-ympäristö. Mutta pidin hirmuisesti Beautiful Disasterista, joten pidin myös My Favorite Mistakesta. Juonessa on ajoittain epäuskottavia kohtia, mutta kirja oli juuri passelin kevyt harjoittelun jälkeiseksi lauantaikevennykseksi.

Ai niin, tästäkin on tulossa tulevaisuudessa miehen näkökulmasta kirjoitettu versio. Tässä on nyt jotain muoti-ilmiön tuntua =D

Ja kissoja. Koskaan ei voi olla liikaa kissoja. 

kuva: notable quotables

Colleen Hoover: Slammed sekä Point of Retreat

“If I were a carpenter, I would build you a window to my soul. But I would leave that window shut and locked, so that every time you tried to look through it all you would see is your own reflection. You would see that my soul is a reflection of you.” 

No niin, taas on koti siivoamatta ja hiukset pesemättä, kun ei vaan voi lopettaa lukemista. Goodreads tulee vielä aiheuttamaan sen, että mieheke kyllästyy eskapismiini kirjojen pariin ja häipyy.

Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet Colleen Hooverin kirjojen parissa. Ensin Slammed, ja heti perään, yhden päivän aikana jatko-osa Point of Retreat.

Layken on juuri täyttänyt 18 vuotta. Isä on kuollut, perheeltä rahat vähissä, ja äiti ilmoittaa että perhe muuttaa Texasista Michiganiin paremman rahan perässä.

Ensijärkytyksen jälkeen Laykenin elämään astuu naapurin Will, joka on niin komea, uhrannut oman etunsa pikkuveljensä hyväksi, ja vielä runoileekin. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Läpi kirjan kantava teema ovatkin runot, ja modernit runoillat, slam-illat. Slam-illat tapahtuvat kirjassa klubi-ympäristössä, ja kuka tahansa saa esiintyä pientä osallistumismaksua vastaan. Kirjassa ohjataan, että runon tulee kertoa mistä tahansa mihin suhtautuu intohimoisesti, ja näitä otteita saadaankin runsaasti tavallisen proosan seassa. Ja kyllä ne koskettavatkin! Slammedin ja jatko-osan luki kannesta kanteen kuin kuumeessa, olin niin innoissani erilaisesta ilmaisutavasta.

“My heart pounds against my chest. Not because I'm nervous. Not even because I want her worse that I've ever wanted her before. It's pounding against my chest because I realize I've never been so sure about the rest of my life than I am in this moment. This girl is the rest of my life.” 

Point of Retreat jatkaa tarinaan noin vuoden kuluttua Slammedin tapahtumista. Will ja Layken ovat uusien haasteiden edessä, ja elämä ei olekaan ihan niin auvoista kuin toivoisi.

Mikä on erilaista ensimmäiseen kirjaan verrattuna, on kertoja. Kun Slammed on kirjoitettu Laykenin minä-muodossa, Point of Retreat on Willin näkökulmasta. Ensi alkuun olin kauhuissani tästä näkökulman vaihdoksesta, mutta tarinan edetessä kiinnyin aivan uudella tavalla Willin hahmoon. Kun ensimmäisessä osassa Will vaikuttaa melko tyypilliseltä tyttökirjan komealta ihastukselta, saa hahmo lisää syvyyttä saadessaan tilaisuuden kertoa tapahtumista omasta näkökulmastaan.

Lisäksi Point of Retreat olisi ollut melkoisen tylsä kertomus Laykenin näkökulmasta.


Colleen Hooverilta on tulossa vielä yksi jatko-osa sarjalle, kaavailtu ilmestyväksi jossain vaiheessa ensi vuotta. Yllätys yllätys, tuntuu olevan muoti-ilmiö tämän genren parissa, kertoo jatko-osa ensimmäisen kirjan tapahtumat miehen näkökulmasta. Sekä väliin jääneen vuoden Laykenin näkökulmasta.

Nyt kun Slammed #1 ja #2 ovat luettu, voisi ajatella että palaisin arjen pariin. Valitettavasti (tai onneksi) kännykkäni muistista löytyy jo seuraava Goodreadsin suosittelema kirja. Palailen siis luultavasti taas hehkuttamaan kokemuksiani muutaman päivän kuluttua. 

Tammara Webber: Easy

“His jaw clenched. "Okay, so I guess trying to let you down easy was a bad idea--"

"This is your idea of letting me down easy? Breaking up with me so you can screw other girls? Without feeling guilty? Are you serious?"

"As a heart attack."

The last thing I thought before I picked up my econ textbook and hurled it at him: How can he use such a piece-of-shit cliche in a moment like this?”

Niin kätevä kuin Goodreads-sivusto onkin, on sillä myös huono puoli. Kun olen saanut hyvän kirjan luettua ja olen toipumassa kirjakrapulastani, osaa Goodreads ehdottaa uutta, vastaavaa kirjaa johon koukuttua! (ja masentua kun silleKÄÄN ei ole viittäkymmentä jatko-osaa..)

Näin löysin Tammara Webberin vain muutaman kuukauden vanhan Easy-romaanin, joka alunperin on julkaistu omakustanteena, noussut sitten suurten lehtien bestseller-listoille ja siten kiinnittänyt kustannusyhtiöiden huomion. Mahtavaa!

 

Kirjailija kertoo Easysta näin: 

"When Jacqueline follows her longtime boyfriend to the college of his choice, the last thing she expects is a breakup two months into sophomore year. After two weeks in shock, she wakes up to her new reality: she's single, attending a state university instead of a music conservatory, ignored by her former circle of friends, and failing a class for the first time in her life.

Leaving a party alone, Jacqueline is assaulted by her ex's frat brother. Rescued by a stranger who seems to be in the right place at the right time, she wants nothing more than to forget the attack and that night--but her savior, Lucas, sits on the back row of her econ class, sketching in a notebook and staring at her. Her friends nominate him to be the perfect rebound."

Taas yksi college-elämään sijoittuva kirja kaiken nielevällä rakkaudella, kyllä. Ehkä luen loppuvuoden vain tällaisia ja laadin sitten top 10 -listan suosikeistani =D. Easy ei ole niin mielettömän hyvä kuin Beautiful Disaster, mutta melko lähelle menee. Easyssa on myös vakavampia teemoja, naisen oikeus omaan vartaloonsa, kun luotettavan oloinen tuttava yrittää raiskausta. Kirja nostaakin hyvin esille sen, miten ihmiset kääntyvät tällaisissa tilanteissa toisiaan vastaan ja epäilevät toistensa sanaa.

Ja mikä parasta, tarina sisältää itsetietoisen kissan ;D 

“We talked - recent history only - and Lucas relayed the story of how Francis came to be his roommate. "He showed up at the door one night, demanding to be let in. Napped on the sofa for an hour, then demanded to be let out. It turned into a nightly ritual, with him staying longer and longer, until at some point I realized he'd moved in. He's basically the most brazen squatter ever.” 

Nimimerkillä luen juuri kolmatta kertaa Beautiful Disasteria kun siitä maailmasta ei vain voi päästää irti.

Jamie McGuire - Beautiful Disaster

 “He lifted my luggage off the floor. "You're not sleeping on the couch or the recliner. You're sleeping in my bed."
"Which is more unsanitary than the couch, I'm sure."
"There's never been anyone in my bed but me."
I rolled my eyes. "Give me a break!"
"I'm absolutely serious. I bag 'em on the couch. I don't let them in my room."
"Then why am I allowed in your bed?"
One corner of his mouth pulled up into an impish grin. "Are you planning on having sex with me tonight?"
"No!"
"That's why. Now get your cranky ass up, take your hot shower, and then we can study some Bio.” 

Syysflunssa on iskenyt. Sen seurauksena olen joutunut makaamaan tämän maanantaipäivän kotona ahkeran kirurgisen työharjoittelun sijaan. On ikävää kun joutuu sairastaessa murehtimaan poissaolotuntien korvaamista, siksi onkin kätevää kun löysin itselleni tekemistä joka ovelasti johtaa ajatukset harhaan.

Se rentouttaja on tietysti uusi kirjarakkaus, johon törmäsin eilen puolivahingossa internetin ihmeellisessä maailmassa. Jamie McGuiren Beautiful disaster on taas yksi niistä ilmeisesti teineille suunnatuista "rakkaus voittaa kaikki esteet" -kirjoista, joita arvostellaan kovaäänisesti kertomukseltaan kieroutuneeksi, sisältäen hyväksikäyttöä, alistamista ja - luonnollisesti - stalkkausta.  Tiedä sitten onko minussa jotain vikaa, kun en taaskaan näitä elementtejä huomannut =D

Mistä siis on kyse? Goodreadsista juonta tiivistettynä:  

"The new Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate percentage of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance between her and the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University's Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby needs—and wants—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match."


Tarina koukutti ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien, mikä onkin jokaisen lukemani kirjan edellytys. Eläydyin täysillä jokaisen hahmon elämään, tuskastuin pääparin on-offailuun, otin pakkomielteisesti selvää amerikankielisistä fraaseista kun en niitä ymmärtänyt...

Pitkästä aikaa on myös virkistävää, että naispäähenkilöllä on astetta enemmän luonnetta. Toisin kuin Bellat ja Anastasiat, joita jenkkikirjallisuus on lähiaikoina vilissyt, Abby/Pidgeon tässä kirjassa on jo elämässään paljon kokenut ja kolhuissa vahvistunut, eikä siedä typeryyksiä. Ajoittain meneekin sitten hermot Abbyn loputtomaan jääpäisyyteen, kun Travis nyt on niin ihana, että pitäisi tytön nyt jo se tajuta =D Lisäksi erilaista on myös se, että Abbylla on hyvä ystävä, jolla jopa on jo oma poikaystävä, eikä siis tarvitse tapella siitä universumin ainoasta komistuksesta. 

Toki kirjasta puuttuu ajoittain realistisuutta, mutta kun yleensä luen fantasiaa ja scifiä, voi jo arvata etten ole suuri realismin ystävä viihteen ollessa kyseessä.

“I know we're fucked up, alright? I'm impulsive, and hot tempered, and you get under my skin like no one else. You act like you hate me one minute, and then need me the next. I never get anything right, and I don't deserve you...but I fucking love you, Abby. I love you more than I loved anyone or anything ever. When you're around, I don't need booze, or money, or the fighting, or the one-night stands...”  

Beautiful Disasterille tulee myös "jatko-osa" ensi vuonna. Huhtikuussa 2013 ilmestyy Walking Disaster, joka kertoo tarinan samalta ajankohdalta - Travisin näkökulmasta! Seuraavat puoli vuotta eivät voi kulua tarpeeksi nopeasti... Onneksi Jamie McGuirelta on myös paranormaali trilogia, johon voin odotteluaikana syventyä. 



Lisähuomautuksena: Jännitystä kirjan lukuun teki myös se, että mistäs löydät kirjan, joka on melko vastikään lyönyt läpi USA:ssa. Päädyinkin vihdoinkin perehtymään hienon älypuhelimeni ominaisuuksiin, lataamaan App Storesta e-kirja-lukuohjelman, ja hankkimaan kirjan digitaalisessa muodossa (pakko se bibliofiilina on "oikeanakin" kyllä saada...)

Sitaatteja

"I'm not important. Everyone will do just fine without me", I say.
"Who cares about everyone? What about me?"
- Veronica Roth, Divergent

"Darcyn ilo ja onnellisuus tästä odottamattomasta vastauksesta oli sykähdyttävän suuri; mutta hän kykeni kuitenkin tulkitsemaan niitä niin järkevästi ja lämpimästi kuin kiihkeästi rakastuneen miehen ylimalkaan voi olettaa kykenevän. Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta, olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot; mutta vaikkakaan hän ei voinut sitä nähdä, voi hän ainakin kuunnella; ja hänen oma sydämensä oli ratketa hiuduttavasta hurmiosta."

- Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

If I was given the choice between having the world back and having you, I wouldn't be able to give you up. Not to save five billion lives.
- Stephenie Meyer, the Host

"Odottakaa hetkinen!" Ron tokaisi. "Me ollaan unohdettu jotain!"
"Mitä?" Hermione kysyi.
"Kotitontut, ne on kai kaikki alhaalla keittiössä?"
"Tarkoitatko, että meidän pitäisi hakea ne taistelemaan?" Harry kysyi.
"En", Ron sanoi vakavissaan, "tarkoitan, että meidän pitää sanoa niille, että häipyvät täältä. Ei kai me haluta lisää Dobbyja? Ei me voida käskeä niitä kuolemaan meidän puolesta -"
Kuului kalinaa, kun basiliskin hampaat ryöppysivät Hermionen sylistä. Hän juoksi Ronin luo, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä suoraan suulle. Ron heitti hampaat ja luudanvarren käsistään ja vastasi sellaisella innolla, että nosti Hermionen ilmaan.                                                

- J. K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset

It is a blessing as well as burden to love so much that you can hurt so badly when love is gone.
- Deborah Harkness, Discovery of witches

- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, huudahti professori lumoutuneena. 

Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja kuiskasi hellästi:

- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään sateensuojan alla.
Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt niin vaikka pensasaidalla istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa.

- Louisa M. Alcott, Viimevuotiset ystävämme

So after, when he whispers, "You love me. Real or not real?"
I tell him, "Real."
- Suzanne Collins, Catching fire

The one and only, Harry Potter

1. Harry Potter ja viisasten kivi (and philosopher's stone)
2. Harry Potter ja salaisuuksien kammio (and chamber of secrets)
3. Harry Potter ja Azkabanin vanki (and prisoner of Azkaban)
4. Harry Potter ja liekehtivä pikari (and goblet of fire)
5. Harry Potter ja feeniksin kilta (and order of phoenix)
6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi (and half-blood prince)
7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (and deathly hallows)

Ah, aihe josta riittäisi postattavaa ainakin viiden postauksen verran.
Henkilökohtaisen fantasialuku-urani aloittaja, ah-niin-tyypillinen Potter-saaga.

Olipa kerran pieni susali vuonna 2000 pyörimässä kotipaikkakuntansa kirjastossa tuskastuneena. Juuri se himoittu osa Neiti Etsivää oli lainassa, ja piti löytääkin jotain muuta luettavaa. Sitten, uutuushyllyssä paistatteli kirja nimeltä Harry Potter ja Azkabanin vanki, sarja josta oli joskus hiukan kuullut puhuttavan. Siispä pikkuinen susali kantoi siihen mennessä paksuimman kirjansa kotiin, ja se olikin sitten menoa.

"Kun professori Lupin asettui seisomaan kaapin viereen, kaappi alkoi yhtäkkiä vaappua ja paukuttaa seinää.
"Älkää turhaan säikähtäkö", Lupin sanoi tyynesti, kun muutama oppilas kavahti kauhuissaan taaemmas. "Siellä on mörkö."
Useimpien mielestä se oli nimenomaan syy säikähtää. Neville katsoi Lupinia silkan kauhun vallassa ja Seamus Finnigan silmäili huolestueena ovennuppia, joka rämisi.  
"Möröt viihtyvät pimeissä, suljetuissa tiloissa", professori Lupin sanoi. "Vaatekaapeissa, sänkyjen alla, tiskialtaiden aluskaapeissa - kerran tapasin yhden joka oli asettunut kaappikelloon. Tämä yksilö muutti tänne eilen iltapäivällä ja minä pyysin rehtorilta, ettei sitä karkoteta, jotta kolmasluokkalaiseni saavat harjoitella."
Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kolmatta Potteria seurasi nopeassa tahdissa ensimmäinen ja toinen, ja sitten alettiinkin odottamaan neljättä kirjaa. Onneksi kyseinen opus oli samaisena vuonna ilmestynyt englanniksi, ja heti seuraavana vuonna se ilmestyikin suomeksi. Ja viidennen kirjan osasikin sitten jo lukea itse englanniksi.

Niille, jotka eivät mahdollisesti ole ikinä kuulleetkaan Harry Potterista (onko sellaisia ihmisiä olemassakaan kehitysmaiden ulkopuolella?):

Harry Potter on pieni poika – ensimmäisessä kirjassa 11-vuotias – joka on orpo ja elää kurjien sukulaistensa luona. Kunnes nimenomaisena 11. syntymäpäivänään saa tietää olevansa velho, ja että häntä on syntymästä asti odottanut paikka Tylypahkassa, noitien ja velhojen sisäoppilaitoksessa.

Jokainen Potter-kirja käsittää yhden vuoden Tylypahkassa ja joka vuodessa on runsaasti jännittäviä elementtejä. Harryn vanhemmat kun eivät olleet kuolleetkaan missä tahansa onnettomuudessa, vaan heidät oli murhannut mahtava pimeyden velho Voldemort (jonka nimeä kukaan ei uskalla sanoa) Harryn ollessa 1-vuotias. Voldemort oli yrittänyt myös tappaa pienen Harryn, mutta se ei onnistunutkaan, ja siksi Harry on kuuluisa velhomaailmassa. Voldemort oli kadonnut Harryn murhan yrittämisen jälkeen. Osa on sitä mieltä, että hän oli kuollut, mutta useimmat vain että hän on käynyt heikoksi ja piilottelee jossain. Ja kuten voikin arvata, nimenomaan Voldemort on Harryn arkkivihollinen läpi kouluvuosien. 

" "Voidaanko me olla Anti-Pimento-liiga?" Angelina kysyi.
"Tai Taikaministeriö-on-törppö-ryhmä?" Fred ehdotti.
"Minulla oli mielessä", Hermione sanoi kurtistaen kulmiaan Fredille, "pikemminkin sellainen nimi, joka ei heti kielisi, mitä me tehdään, niin että me voidaan mainita se turvallisesti muuallakin kuin tapaamisissa."
"Asiallinen Kerho?" Cho sanoi. "Lyhennettynä AK, niin kukaan ei ainakaan voi arvata mistä on kyse?"
"Joo, AK on hyvä"; Ginny sanoi. "Paitsi että pannaan se tarkoittamaan Albuksen kaartia, koska sehän se kai on ministeriön pahin pelko, eikö vain?"
Tämä herätti hyväksyvää muminaa ja naurua."
Harry Potter ja feeniksin kilta

Ensimmäiset Potterit ovat selkeästi lasten ja nuorten kirjoja. Kirja kirjalta niiden sävy kuitenkin tummenee Harryn saadessa ikää, ja ainakin viides on jo enemmän nuorten ja aikuisten kirja. Edelleen silti jokainen osa on omaankin makuuni yhtä mukaansa tempaava kuin niitä ensimmäistä kertaa lukiessani.

Long time no ocean

Tervehdys pitkästä aikaa! Elämä on vienyt mennessään, enkä ole ehtinyt blogeilemaan oikeastaan lainkaan. Kesällä tuli mentyä naimisiin, mikä haukkasi ison kasan aikaa. Heti häiden jälkeen alkoikin sitten työharjoittelut sisätautien ja heti perään kirurgian osastoilla, ei siis aikaa avata kuin vähän koulukirjoja. Ja koska ensi keväänä pitäisi valmistua, on opinnäytetyö kovassa työstössä.

Opinnäytetyön aineistoa.

Rentoutumiseksi olen harhautunut lukemaan runsain mitoin fanfictionia. Vanha nuoruuden "paheeni", Potter-maailmaan sijoittuvat ficit. Viime viikolla tosin ilmestyikin Rowlingin uusi kirja, joten nyt pitäisikin siirtyä taas painetun kirjallisuuden pariin (tuli myös ostettua yhdistelmä fanfictionia ja painettua kirjallisuutta - en vieläkään osaa kuitenkaan päättää haluanko lukea Fifty Shades of Greytä vai en =D).

Tänään pyörähdimme miehen kanssa kirjamessuilla Turussa.

Eli blogattavaa olisi vähän, toivottavasti lähiaikoina olisi aikaakin tälle kaikelle.

Veronica Roth: Divergent ja Insurgent

“Becoming fearless isn't the point. That's impossible. It's learning how to control your fear, and how to be free from it.”

- Divergent

Olen selkeästi löytämässä itselleni uuden suosikkigenren perinteisen fantasian kylkeen: apokalyptinen ja dystopinen scifi. Etsin näet itselleni kesälomaa piristämään uuden sarjan, ja jäin jälleen koukkuun.

Kyseessä on Veronica Rothin Divergent-sarja, joka tulee olemaan trilogia. Sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt kaksi ensimmäistä osaa, Divergent sekä Insurgent. Kumpaakaan ei ole ainakaan toistaiseksi käännetty suomen kielelle.

Divergentin kuvaus goodreads-sivustolta:

"In Beatrice Prior's dystopian Chicago, society is divided into five factions, each dedicated to the cultivation of a particular virtue—Candor (the honest), Abnegation (the selfless), Dauntless (the brave), Amity (the peaceful), and Erudite (the intelligent). On an appointed day of every year, all sixteen-year-olds must select the faction to which they will devote the rest of their lives. For Beatrice, the decision is between staying with her family and being who she really is—she can't have both. So she makes a choice that surprises everyone, including herself. 
 

During the highly competitive initiation that follows, Beatrice renames herself Tris and struggles to determine who her friends really are—and where, exactly, a romance with a sometimes fascinating, sometimes infuriating boy fits into the life she's chosen. But Tris also has a secret, one she's kept hidden from everyone because she's been warned it can mean death. And as she discovers a growing conflict that threatens to unravel her seemingly perfect society, she also learns that her secret might help her save those she loves… or it might destroy her."

Ahmaisin molemmat kirjat noin kahdessa päivässä, eli tarina on todella mukaansa tempaava. Se on myös mukavan erilainen tarinaltaan edellisiin lukemiini verrattuna. Luonnollisesti alussa olin vähän sekaisin eri kasteista ennen kuin pääsin tarinaan sisään, mutta ei mitenkään ärsyttävässä määrin.

Molemmissa kirjoissa jännitystarinaa ryydittää kevyen romantiikan lisäksi myös mahtavan sarkastinen huumori, repeilin naurusta useasti. Tämä on positiivinen ominaisuus kun vertaa esim. Hunger Gamesiin, joka on viimeiseen asti vakava maailmanlopun tunnelmissaan. 

Insurgent jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin se jäi Divergentin osalta, ilman suurempia aikahyppyjä.

"One choice can transform you—or it can destroy you. But every choice has consequences, and as unrest surges in the factions all around her, Tris Prior must continue trying to save those she loves—and herself—while grappling with haunting questions of grief and forgiveness, identity and loyalty, politics and love.

Tris's initiation day should have been marked by celebration and victory with her chosen faction; instead, the day ended with unspeakable horrors. War now looms as conflict between the factions and their ideologies grows. And in times of war, sides must be chosen, secrets will emerge, and choices will become even more irrevocable—and even more powerful. Transformed by her own decisions but also by haunting grief and guilt, radical new discoveries, and shifting relationships, Tris must fully embrace her Divergence, even if she does not know what she may lose by doing so."

Insurgent on ilmestynyt nyt toukokuun alussa, ja seuraavaa jatko-osaa saa odotella noin vuoden verran. Mikä tulee olemaan melkoista piinaa, ottaen huomioon millaiseen cliffhangeriin opus päättyi.

“Got that gun?” Peter says to Tobias. 

“No,” says Tobias, “I figured I would shoot the bullets out of my nostrils, so I left it upstairs.” 
- Insurgent

Suhteesta kirjoihin ja kirjojen kohtelusta

Kun olin nuorempi, säästin pitkiäkin aikoja viikkorahojani ostaakseni suosikkikirjojani omaksi. Harva asia oli niin mahtava kuin kirjastokirjojen poistomyynnit, joista saattoi tehdä mahtavia löytöjä euron parin hintaan. Muistan, kuinka äitini tuolloin minua varoitteli, etten halua tulevaisuuden takia ostaa niin paljon kirjoja; Niiden muuttaminen kun on ikävää ja ne vievät paljon tilaa.

Nykyään, kun omistan varmasti jo parisataa kirjaa (en ole aikoihin laskenut!) en vieläkään ymmärrä äitini pointtia. Kyllä, kirjojen omistaminen on lievästi ärsyttänyt aina muuttoa tehdessä, etenkin jos niitä ei ole tajunnut pakata tarpeeksi pieniin pahvilaatikoihin. Mutta mielestäni ei ole mitään ihanampaa sisustuselementtiä kuin massiiviset kirjahyllyt täynnä kirjoja (sekä meidän kotimme tapauksessa ympäri asuntoa pyörivät yksittäiset romaanit. Hattuhyllyltäkin taitaa löytyä yksi pokkari...). On hienoa jos haluaa tarkistaa jonkin suosikkikirjansa mahtavimman kohdan tarkat sanavalinnat, eikä sen takia tarvitsekaan lähteä kirjastoon, etsii vain kyseisen kirjan hyllystään ja uppoutuu selailemaan.

Siinä on muuten toinen asia, mistä olen saanut kommenttia. Eräs ystäväni juuri vastikään ihmetteli kun kerroin lukeneeni mahtavan kirjan ja sitten lukeneeni sen viimeisen luvun vielä pari kertaa uudelleen. Hän ei millään ymmärtänyt, miten jaksan lukea samaa kirjaa ja samoja kohtia uudelleen. Onko jollain muullakin tällainen tapa? Sitä osaa kirjojen suosikkikohdat jo lähes ulkoa, mutta silti se parin ihanan lauseen kohta pitää kaivaa esiin puhtaasti nautiskelun hengessä.

Minä, Ajan Pyörä sekä kissamme Tiberius, joka joskus oli pieni ja soma.

Vielä kolmas asia, josta olen saanut runsaasti palautetta, lähinnä tuolta miehekkeeltäni; Hänen hermojaan riipii eräs tapani, jonka teen aina kun saan uuden kirjan käsiini. Ensimmäiseksi kun saan "korkkaamattoman" kovakantisen kirjan käsiini, avaan kirjan täysin auki ja vähän vielä ylikin, niin että liimaukset pehmenevät ja kirja pysyy paremmin auki (tai kuten mieheke painottaa, aiheuttaa kirjalle kärsimystä). Minä olen aina arvostanut sitä, että kirjani näyttävät siltä, että niitä on rakastettu. Harry Potter ja liekehtivä pikari -kirjani, ensimmäinen 1. painoksena saamani kirja, jota odotin ja odotin aikanaan ilmestyväksi, on täynnä appelsiinitahroja. Toinen osa Twilight-saagasta, New Moon, on aikanaan ollut tuolilla avonaisena, ja sen päälle on lennähtänyt odottamaan märkä pyyhe. 50 sivua on aivan ruttuisia.
Olen lähiaikoina huomannut, että pidän suuresti pokkareista. Ne näyttävät jo ensimmäisen lukukerran jälkeen ihanan reissussa rähjääntyneiltä, mutta kestävät silti lukemista pitkään. Haluan antaa kirjoillani vaikutelman, mikä on todellisuuskin. Lähes jokainen kirjani, joka hyllyyni tulee jäädäkseen, on luettu useita kertoja, tarinaa kohtaan suurta rakkautta tuntien.

- susa-li

Noidat kirjallisuudessa?

Wicked witch of west (elokuvasta Wizard of Oz)

 Nyt kun sain Deborah Harknessin esikoisteoksen luettua, rupesi otsikon asia mietityttämään: Tällä hetkellä vampyyrit ovat selkeä muoti-ilmiö, mutta minkä verran noitia esiintyy perinteisessä mielessä (fantasia)kirjallisuudessa?

Toki on Harry Potterit, joissa noita ja velho on sama asia vastakkaisilla sukupuolilla (niin kuin oli Harknessillakin) sekä Terry Pratchettin perinteistäkin perinteisemmät noidat, mutta usein on myös törmännyt siihen, että jopa fantasiamaailmassa noitia "syrjitään." Esimerkiksi David Eddingsin Belgarionin maailmassa noidat ovat niitä omituisia ja sitten ne mielenkiintoiset tyypit ovat velhoja ja velhottaria.

Osaisiko joku vinkata mielenkiintoisia aikuisten fantasiateoksia, joissa noidat ovat pääosassa, valokeilassa? Kuvittelisi, että oman maapallomme noitavainohistorian pohjaltakin olisi jotain syntynyt...

Deborah Harkness: A Discovery of Witches

Olin juuri viikon Aberdeenissa, Skotlannissa, ja pieni pino kirjojakin tarttui mukaan. Yksi niistä oli parissa päivässä ahmimani Deborah Harknessin esikoisteos: a Discory of Witches.

Teos on ensimmäinen osa suunnitellusta All Souls -trilogiasta. Toinen osa ilmestyy tämän vuoden kesäkuussa ja kolmas sitten joskus lähitulevaisuudessa.

Kirjan juoni kirjailijan kotisivuilla kerrottuna:

"When historian Diana Bishop opens a bewitched alchemical manuscript in Oxford’s Bodleian Library it represents an unwelcome intrusion of magic into her carefully ordinary life. Though descended from a long line of witches, she is determined to remain untouched by her family’s legacy. She banishes the manuscript to the stacks, but Diana finds it impossible to hold the world of magic at bay any longer.

For witches are not the only otherworldly creatures living alongside humans. There are also creative, destructive daemons and long-lived vampires who become interested in the witch’s discovery. They believe that the manuscript contains important clues about the past and the future, and want to know how Diana Bishop has been able to get her hands on the elusive volume.

Chief among the creatures who gather around Diana is vampire Matthew Clairmont, a geneticist with a passion for Darwin. Together, Diana and Matthew embark on a journey to understand the manuscript’s secrets. But the relationship that develops between the ages-old vampire and the spellbound witch threatens to unravel the fragile peace that has long existed between creatures and humans—and will certainly transform Diana’s world as well."

Teos tempaisi minut alusta saakka mukaansa, tarina oli piristävällä tavalla vähän erilainen perinteisiin vampyyrikertomuksiin verrattuna. Kirja sijoittuu alkuosiltaan Englannin Oxfordiin (siirtyen myöhemmin Ranskaan ja USA:han), mikä oli myös ilahduttavaa, koska olen vuosia sitten seikkaillut kolmen viikon ajan Oxfordista. Kirjasta oli ihanaa tunnistaa tuttuja paikkoja =D.

Kirjan akateeminen sävy on hieno ja asiantunteva, kirjailija onkin itse historian professori, joten hän tietää hyvin mistä puhuu. Hän onkin selkeästi perehtynyt päähenkilöiden aloihin tarkasti, ja se tuo positiivista lisää romanttishenkiseen vampyyri(noita)draamaan.
Kirjailijan tyyli on melko rauhallinen ja oivallisesti kuvaileva. Pieniä Twilight-viboja sain vampyyrin äärimmäisestä komeudesta ja sen toistuvasta kuvailusta, mutta onhan se hienoa kuvitella komeaa mysteerimiestä mielessään.

Kun olin kirjan lukenut, etsiydyin kirjailijan kotisivuille. Ilmeisesti trilogian takana on vahva markkinointikoneisto, koska kirjaa tunnutaan tuotteistaneen jo runsaasti, ja kaiken kaikkiaan nettisivustolta sai sellaisen tunnelman, että rahaa halutaan saada sarjasta irti, ja paljon. Tämä ehkä hieman häiritsi vaikka loistava kirja ja tarina onkin kyseessä.



Nyt pitää odottaa vielä kuukauden verran ennen jatko-osan ilmestymistä, taidanpa odotellessani lukea ensimmäisen osan uudelleen, hitaammin maistellen.

- susa-li

Stephenie Meyer: the Host (Scifi reading challenge)

Olen nolosti intohimoisen suuri Twilight-sarjan fani. Ymmärrän kaikkia negatiivisia arvosteluja, joita olen sarjasta lukenut, mutta olen silti ylenmäärin ihastunut kyseiseen sarjaan. Olen lukenut kaikki neljä kirjaa niin usein, että ainoastaan Potterit olen lukenut useammin. Mutta, ehkä ranttaan joskus toiste enemmän asiasta.

Minulla on ollut Meyerin scifi-kirja hyllyssäni jo melkein kaksi vuotta - lukematta. En vain ole saanut tartuttua kirjaan sen jälkeen kun sen Hampurin lentokentältä nappasin mukaani.
Nyt kuitenkin vähän aikaa sitten törmäsin kirjasta tehtävän elokuvan traileriin ensimmäisen kerran.

Kirjasta tehtävä elokuva saa ensi-iltansa vasta vuoden päästä, mutta silti traileri sai minut tarmon valtaan. En lähes koskaan mene katsomaan (yliluonnolliseen) kirjaan perustuvaa elokuvaa lukematta kirjaa ensin. Siksi siis kaivoin kirjahyllystäni host-pokkarin esiin ja sukelsin kunnon scifin maailmaan.

Kirjan nimi käännettynä on ilmeisesti Vieras. Minä kuitenkin luin sen alkuperäiskielellään ja -nimellään The Host. Ihan vain siksi, että olin tosiaan pokkarin napannut mukaani aikanaan englanninkielisenä, mutta myös siksi, että ainakin Twilight-saaga on ihan luvattoman huonosti käännetty. Oletin siis, että samaa heikkoa linjaa jatkettaisin Meyerin muunkin tuotannon suhteen.

Tarinassa maailman on ottanut valtaansa vieras avaruudesta tullut kansa, joka kutsuu itseään suoraan käännettynä sieluiksi (souls). Wanderer -niminen sielu on ottanut valtaansa tarinan päähenkilön Melanien. Melanie ei kuitenkaan muiden ihmisten tapaan suostu "pyyhkiytymään" Wandererin tieltä. Melanie täyttää sielun ajatukset omilla muistoillaan tärkeistä ihmisistään, veljestään Jamiestä sekä rakastamastaan miehestä Jaredista. Hän saa ajan mittaan myös Wandererin kaipaamaan näitä ihmisiä ja he yhdessä lähtevät etsimään vielä valloittaja-sieluista vapaita rakkaitaan.

Tällainen mielenvaltaava alien-rotu on ilmeisesti melko yleinen scifi-maailmasta. Mieheke pystyi heti nimeämään sellaisen rodun Stargate-tv-sarjan maailmasta, ja olen itsekin nuorempana lukenut K. A. Applegaten scifi-sarjaa nimeltään Animorphsit, jossa esiintyy myös vastaava valloittajarotu. Kyseiset alienit ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia tässä tarinassa, ja mielestäni piristävän erilaisia.

"Fight or flight.
In desperation, I tried to unlock Melanie, to let her out. I couldn't find the door - my hands were still my own, clutched uselessly around the objects I could never make into weapons.
A noise. A tiny splash as something entered the stream that drained the pool into the latrine room. Only few yards away.
Give me my hands!
I don't know how! Take them!
I started to creep away, close to the wall, toward the exit. Melanie struggled to find her way out of my head, but she couldn't find the door from her side, either."

Stephenie Meyerin tunnistaa nopeasti kirjoittajaksi, vaikka siitä ei olisikaan tietoinen. Päähenkilöhahmo on ärsyttävällä tavalla samanlainen Twilightin Bellan kanssa - äärimmäisyyksiin asti epäitsekäs, ja tarinaan ilmaantuu myös aikaa myöten kummasti tutunoloinen kolmiodraama. Alussa myös minulla särähti kovasti mormoni-Meyerin seksinvälttely; tällä kertaa johtuen päähenkilön alaikäisyydestä vanhemman rakkaansa kanssa. Mitäs väliä sillä, että eletään käytännössä apokalypsen jälkeisessä maailmassa, kun Melanie on vasta 17-vuotias....

Mutta, kaiken kaikkiaan pidin kirjasta kovasti. On kyllä vaikea kuvitella, miten kirjasta saadaan tehtyä mielenkiintoinen elokuva. Kirjassa kun on pitkiä pätkiä, kun ei kauheasti tapahdu mitään, ja lopetusjännitekään ei ole kovin elokuvallinen. Juurikin siis kirja minun makuuni, ei nostata jännitystasoa epämiellyttävän korkealle =D

- susa-li

Piiat

Lähden tänään illalla minilomalle Milanoon, ja lentomatkoille piti luonnollisesti hankkia jokin pokkari ajankuluksi. Mukaani valikoitui automaattisesti bestseller Piiat (The Help, kirjoittanut Kathryn Stockett), johon perustuvaan elokuvaan ihastuin ikihyviksi.

WSOY kertoo tarinasta näin:
"Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Missisippissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa, ja valkoisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja ei elämä naisille tarjoa etelävaltioiden pikkukaupungissa 1960-luvun alussa.

Vanha maailma vanhoine sääntöineen on kuitenkin murtumassa, eikä parikymppinen Skeeter halua päätyä kotirouvaksi. Hän ryhtyy kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä havitellessaan omaa uraa. Hanke on vaarallinen sekä piioille että heidän emännilleen. Kotiapulaiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, valkoiset työnantajat eivät halua nähdä toista totuutta elämästään. Esiin nousee kuitenkin myös aito lämpö ja kiintymys, jota roturajat eivät voi estää."

Palailen reissun jälkeen asiaan, toivottavasti yhtä hyvällä palautteella kuin elokuvasta aikanaan lähipiirille annoin.

- susa-li

Hunger Games

Tämän illan ohjelmassa olisi tarkistaa tuoreimpaan kulttisarjaan, Hunger Games -kirjoihin, perustuva elokuva. Elokuvaa on hypetetty etenkin Amerikan maalla runsaasti etukäteen (Facebook-faniryhmä on yksinkertaisesti sanottuna overwhelming). Olen nähnyt elokuvasta nyt jo huonojakin arvosteluja, joten on todella mielenkiintoista nähdä, millainen lopputulos uusimmista suosikkikirjoistani on saatu aikaiseksi valkokankaalle.

Fantasiakirjoihin perustuvat elokuvat ovat pääsääntöisesti huonoja. Taru Sormusten Herrasta -trilogia taitaa olla ainoa poikkeus johon olen ollut tyytyväinen. Mutta, koska Hunger Games on scifiä, ehkä se parantaa mahdollisuuksia =D

Fantasiaturismia á la Derkinhovi

Derkinhovin musta ruhtinas (Dark lord of Derkholm, 1998)  Aarnikotkan vuosi (Year of the griffin, 2000)

Derkinhovin väestä kertovat kaksi kirjaa ovat osa tänä vuonna kuolleen britin, Diana Wynne Jonesin, suurta fantasiakirjatuotantoa. Nämä ovat ainoat kirjat, joita häneltä olen lukenut, ja niiden perusteella pitäisi lukea kyllä enemmänkin.

Kyseiset kirjat tarjoavat hieman erilaisen näkökannan fantasiamaailmaan.

Derkinhovin musta ruhtinas sijoittuu erilliseen fantasiamaailmaan, jonka on ottanut komentoonsa toisesta ulottuvuudesta, meidän maailmastamme tullut herra Chesney. Kyseinen Chesney käyttää fantasiamaailmaa turismin kohteena, järjestäen sinne seikkailumatkoja nyt jo 40 vuoden ajan. Kyseiset seikkailumatkat ovat tuhonneet fantasiamaailmaa jo vuosien ajan, ja herra Chesney on lähes orjuuttanut maailman kaikki ihmiset toimimaan tahtonsa mukaan. Nyt kansa on kuitenkin kypsä, ja velhojen johdolla aletaan järjestää vastarintaa.

Oraakkelit kertovat vastarinnalle, että he voivat voittaa vain valitsemalla tietyn henkilön sen vuoden Mustaksi ruhtinaaksi (jonka rooli on esittää kiertueiden pääpahista) ja tietyn henkilön viimeisen kiertueryhmän opasvelhoksi. Tämä valinta osuus vaihtoehtovelhoon nimeltä Derk, joka työkseen jalostaa ja kasvattaa lihaasyöviä lampaita ja muita erikoisuuksia, sekä hänen 14-vuotiaaseen poikaansa Bladeen.

 
Tarinan jatko-osa, Aarnikotkan vuosi, kertoo Derkin nuorimmasta tyttärestä Eldasta, ja tämän taikakoulutuksesta velhojen yliopistossa. Velhoyliopisto on rahapulassa, niinpä koulun rehtori lähettää kaikkien oppilaiden vanhemmille rahankerjuukirjeitä. Vastineeksi kirjeistä yliopisto saakin rahan sijaan kiukkuisia sukulaisia ja sekalaisen joukon salamurhaajia. Tämän takana ovat luonnollisesti Eldan ryhmätovereiden sukulaiset.


Koska yliopisto on opetuksen ja muunkin suhteen rappiolla, tulee Eldan ystävineen ottaa salamurhaajilta suojautuminen omiin kokemattomiin käsiinsä. Lisähässäkkää tuovat myös naapurivaltion puolelta meren takaa saapuvat aarnikotkajoukot sekä yliopiston rehtorin kuuhulluus.

Derkinhovi jatko-osineen ovat piristävää vaihtelua normaalisti niin kovin vakavasti itsensä ottavassa fantasia-genressä. Etenkin Derkinhovin musta ruhtinas parodioi perinteistä fantasiamaailmaa parrakkaine velhoineen ja muine fantasiakliseineen. Tällainen fantasiatyyli onkin suosikkini, mikä ei tosin varmaankaan toimisi niin hyvin ellen olisi lukenut osaani perinteisen eeppisestä fantasiasta.